Kauniit puutarhat ovat ihania katsella. Mutta se, että ne saa pysymään kauniina, tarkoittaa valtavaa työtä. Onneksi kotipihamme on niin pieni, ettei sinne mitään puutarhaa oikein voi tehdäkään ja varsinkin nyt kun Ekalle pitää saada aitaus, ei kannata edes ajatella mitään isompia istutuksia. Myöskään heinänuhani ei niin kovasti pidä ajatuksesta, että ryömisin pihalla möyhentämässä milloin mitäkin. Onneksi niitä voi ihailla blogeissa ja lenkkeillessä.

Mökillähän meillä on puutarhaa ihan riittävästi. Sen hoitaminen on työlästä, kun ei siellä kuitenkaan olla koko aikaa kesällä. Joka kerta kun mennään odottaa ruohonleikkuu ja kukkien juurien putsaaminen. Syksyllä sitten ovat vuorossa kypsyvät viinimarjat sekä omenat. Tänä keväänä äiti on käynyt leikkaamassa marjapensaita, jotta oksat eivät roiku maassa. 

+++++++

Tänään olimme illalla autokoulussa niillä kolmella teoriatunnilla, jotka nyt kuuluvat myös tähän opetusluvalla opiskeluun. Oikein mukavat tunnit. Muita oppilaita ei ollut, kuin me kolme, joten opetus oli hyvin henkilökohtaista. Opettaja oli hyvin hämmästynyt poikien taidoista jo tässä vaiheessa, joten eiköhän sitä saada heidät oppimaan myös ajamaan. Pois lähtiessä pojat ymmärsivät kätellä opettajaa ja samassa rakennuksessa oleva parturi oli aivan ihmeissään, että miten noin kohteliaita nuoria miehiä onkaan paikalla, kun kättelevät lähtiessään. Voi, miten ylpeältä äidistä tuntuikaan. Oma puutarhani on siis tuottanut hyvää kasvua!

Aamulla tuli avattua vesijuoksukausi. Sain työkaverin mukaani ja oli kiva juosta kun oli toinen siinä vierellä. Tuntui niin kesäiseltä kun aurinko paistoi ja oli ulkona altaassa.