Eiköhän meistä jokainen ole omalla tavallaan arjen sankari?

Olen aina nostanut hattua yksinhuoltajille, joilla on useampi lapsi ja käyvät vielä töissä. Samoin arvostan niitä nuoria äitejä, jotka tekevät lapsia opintojen aikana tai opiskelevat töiden ohessa silloin kun lapset ovat pieniä.

Arjen sankareita ovat myös henkilöt, jotka ovat yrittäjinä vieneet tätä maata eteenpäin tai ehkä vielä enemmän, jotka ovat epäonnistuneet yrittäjinä ja menettäneet kaiken. Silti moni heistä jaksaa jatkaa elämäänsä ja viedä eteenpäin omaa ja perheensä elämää. Tällöin tilanne on äärettömän raskas kaikille perheen jäsenille, mutta ehkä siitä selviäminen vahvistaa kaikkia.

Arjen sankareita ovat myös työttömät henkilöt, jotka jaksavat uskoa tulevaisuuteen. He etsivät töitä ja lähettävät työhakemuksia luottaen siihen, että heille on vielä paikka jossakin tässä yhteiskunnassa.

Yhteiskuntamme iäkkäät vasta sankareita ovatkin. He ovat nuoruutensa viettäneet sodan keskellä taistellen tai kotirintamalla peläten ja sen jälkeen he ovat rakentaneet meille tämän maan. Jota tämänhetkinen ikäluokka yrittää kaikin voimin hajottaa (kirjoittajan mielipide). Nämä ihmiset ovat yleensä kärsineet lapsuutensa köyhyydessä, joten he eivät ole koskaan oppineet nauttimaan elämästä. Työansioistaan he ovat säästäneet kaiken mahdollisen ja nyt heidän lapsensa saavat ihan mukavia perintöjä. Tosin sillä ikäluokalla on ollut mahdollisuus vaurastua jo ihan itsekin. He ovat saaneet opiskella, ovat päässeet työelämään ja pystyneet ansaitsemaan ja kasvattamaan lapsia yhteiskuntaan, jonka pitää saada kaikki heti mulle nyt! Ehkä on taas aika palata tuonne alkujuurille, jotta opimme arvostamaan tätä hyvinvointia. Tosin sota saisi jäädä tulematta.

Meillä kotona on tänään juhlittu 2-vuotiasta Eka-haukkua! Se sai pienen  paketin kun tulimme kotiin ja innoissaan se repi paperit ja löysi kivan pienen lelun. Ruoaksi ostettiin tänään valmis ruoka-annos ja vähän vielä herkkujakin. Me ihmisjäsenet juhlimme Ekaa syömällä riistaa ja antamalla Ekalle sopivat luut rouskutettavaksi. Eka pääsi myös pitkälle lenkille iltapäivällä.

Tänään on ollut ehdottomasti paljon eilistä parempi päivä ja ehkä huominen on vielä taas parempi. Nyt on pakko mennä unille, jotta aamulla jaksaa nousta töihin. Perjantai onkin matkapäivä, kun pitää lähteä suunnittelemaan yhtä koulutuspäivää Helsinkiin.

Palataan taas huomenna!