No niin, ensi-illasta sitten selvittiin, vaikka ei ilman kommelluksia. Yksi pääosan esittäjistä kaatui kesken esityksen ja sai polvilumpion pois paikaltaan. Onneksi yleisössä oli lääkäri, joka sai polven paikalleen jo ennen ambulanssin saapumista. Ja onneksi siinä ei sentään käynyt sitten sen pahemmin. Eilen kaveri oli jo kulisseissa suorittamassa puheet ja laulut, näyttely vain jäi sijaiselle. Mutta muuten ensi-ilta sujui tosi hienosti ja ylpeä äiti kulkee rinta rottingilla seuraavat kaksi viikkoa, kun esitykset jatkuvat. Eilisessä esityksessä aplodit olivat olleet mahtavat! Myös Turun Sanomien kriitikko ylisti esitystä sanoilla: Musikaalitaivaalle on syntynyt uusi tähti! Mutta jos vain mahdollista, niin 1827 Inferna Musical kannattaa todella käydä katsomassa. Musiikki on upeaa ja näyttelijät hyviä ja lavastus kerrassaan upeaa.

Muuten viikko meni normaalissa järjestyksessä. Töissä oli välillä kiireisiä päiviä ja työkaveri, joka meidät pelästytti, pääsi jo pois sairaalasta. Diagnoosi oli keuhkokuume. Pidin liikuntatuntini tiistaina, kun mieheni oli vielä sairaslomalla ja kävin avannossa, kuten myös tänään. 

Nuorin oli sairaslomalla koko viikon koulusta. Hänellä oli adenoviruksen aiheuttama nielutulehdus joka piti lämpöä koko viikon. Nyt hän näyttää olevan siinä kunnossa, että huomenna koulu kutsuu.

Sukat muuten valmistuivat ajoissa ja työkaverini oli aivan haltioissaan ne saadessaan. Tuntui hyvältä! Ja mahtavaa oli se, että sukat olivat ihan sopivat, vaikka hänen kokonsa oli ihan arvoitus. 

Perjantaina ensi-illan jälkeen meillä oli muutamia vieraita sitten täällä kotona ottamassa kanssamme lasillisen kuohuvaa. Äiti jäi meille yöksi ja vein hänet kotiin sitten eilen illalla, kun miehemme tulivat metsästämässä.  Äidin auto kun sanoi työsuhteensa irti torstaina iltapäivällä ja hän saapui luoksemme perjantaina linja-autolla. Jossain vaiheessa tuntui, että mahdammeko selviytyä ensi-iltaan asti. Ensi ilmoitti työkaveri sairastuneensa, sitten hajosi äidin auto ja vielä perjantai aamuna kun esikoinen heräsi kasvot aivan turvoksissa ja henki pihisi jonkin allergisen reaktion johdosta, minusta alkoi tuntua jo melko epätoivoiselta. Mutta työkaverin lipun osti nuorimmaisen kummitäti, äiti tosiaan tuli bussilla ja turvonneet kasvot saatiin meikillä kuntoon ja päästiin iltaan saakka.

Nyt tämä sekasotku on parempi lopettaa ja toivottaa kaikille hyvää alkavaa viikkoa!