Huomenna se on sitten taas se aamu, jolloin koulut sulkevat kesäksi ovensa. Meillä on käyty ensimmäinen vuosi IB-lukiota (tai siis ekalla opiskellaan kansallisia aineita), ensimmäinen vuosi yläkoulua ja viimeinen vuosi alakoulua. Vuosi on ollut kaikin puolin hyvä! Tästä nuorten on hyvä jäädä lomalle ja koota voimia seuraavaan syksyyn.

Esikoinen aloittaa kesätyönsä heti maanantaina, joten hänen varsinainen lomansa alkaa vasta heinäkuussa. Hyvä kuitenkin, että pääsi tänä kesänä töihin ja saa jo vähän omaa rahaakin. Se kun on tässä perheessä enemmän kuin tarpeen.

Itsestä tuntuu mukavalta, että maanantaina aamulla saa jättää pojat nukkumaan ja lähteä vain itse töihin. Ja toisaalta nyt tuntuu mukavalta, että isä on päivät kotona, koska pojat saavat sitten taas ruoat ja turvan kun on aikuinen kotona.

Viikko on taas töissä ollut todella kiireinen. Vielä on tavaroita purkamatta ja silti on paljon myöskin oikein "töitä töitä", joita pitäisi ehtiä tekemään. Nyt vielä toinen sihteerimme on lomalla ensi viikon, joten minulla on aina vain kiireempää. Kesälomakin taitaa siirtyä viikolla eteenpäin, etten jää lomalle ennen pomoa. Mutta eipä tuo haittaa kummassa päässä heinäkuuta se loma on; alussa vai lopussa. Yksi viikko on varattuna sitten siihen kun koulut alkavat. Vielä kerran näin, koska silloin viimeinen siirtyy yläkouluun. Sen jälkeen loman voikin pitää aina neljä viikkoa putkeen, ellei sitten innostu miehen kanssa metsäreissuista syksyisin, jolloin yksi viikko pitänee jättää sinne. Mutta se on vasta silloin, kun lapset ovat vielä vähän vanhempia ja pärjäävät keskenään kotona viikon.

Tällä viikolla illatkin ovat kuluneet nopeasti. Kaksi iltaa on mennyt vaate- ja lahjaostoksilla. Eilen olivat nuorimmaisen koulun kevätjuhlat, todistus tosin haetaan huomenna aamulla. Opettajalle on ostettu luokan kesken yhteinen lahja, koska opettaja oli näillä lapsilla kolmen vuoden ajan ja nyt se yhteinen taival on päättymässä.

Huomenna on sitten ylioppilasjuhlat entisen työkaverin tyttärellä, joihin meidät on kutsuttu. Ihana päästä osallistumaan tämän nuoren yhteen onnellisimmista päivistä. Sunnuntaina on tarkoitus matkata siskon luokse juhlimaan lasten syntymäpäiviä, jotka tosin jo olivat, mutta ei ole vielä ehditty juhlia.

Mies sai poikkeusluvan metsästykseen tuohon lähipelloille, kun siinä on kasvihuoneet ja avopellot, joissa linnut ja jänikset tekevät tuhojaan näin kasvuaikaan. Joten sinnepä lähtivät nytkin mies ja keskimmäinen ja jättivät minut tänne yksin odottamaan muita kotiin. Nuorimmainen on vielä kaverinsa kanssa kaupungilla ja esikoinen bänditreeneissä ja tyttöystävän kanssa liikenteessä.

Maanantaina tulee avioliittomme virallisesti täysi-ikäiseksi. Tosin huomennahan on se lauantai, jota vastaavana lauantaina meidät on vihitty. Morsiuskimpusta tuli aikoinaan hintava, kun ruusut ovat tähän vuoden aikaan kaikkein kalleimmillaan, mutta mies halusi hääpäiväksi 1.6.91 ja niin tehtiin. Kaiken muun taisinkin päättää minä.

Heleää helluntaita kaikille ja muistakaa vanha sanonta: "ellei heilaa helluntaina, ei koko kesänä" ja sen nykyversio: "ellei heilaa helluntaina, niin on jonoa juhannuksena"!