Vaikka se välillä tuntuu niin vaikealta. Perjantaina saimme kuulla, että serkkuni oli menettänyt tyttärensä. 20-vuotias, jolla oli elämä edessä, kuoli tapaturmaisesti. Kävin illalla viemässä surunvalittelukukat ja juttelin äidin kanssa. Tilanne oli äärimmäisen vaikea, sillä olisin halunnut vain jättää kukat ovelle. Ei ollut sanoja, mutta oli edes olkapää, johon sureva äiti saattoi nojata ja itkeä. 

Muuten elämä on taas ollut kiireistä ja tavallista. Poikien armeiijavuoden aikana tottui siihenkin, että olemme täällä mieheni kanssa kaksin ja tietenkin meillä on Eka. Pääsääntöisesti olen kulkenut työmatkat pyörällä, koska ilmat ovat olleet todella kauniin syksyiset. Sienestämässä on käyty pariinkin kertaan ja aina kantterelleja on löytynyt paistamista varten. Niillä on herkuteltu toisten ruokien lisäkkeenä ja ihan sellalisenaan. 

Kävin myös näyttämässä lonkkaani työpaikkalääkärille. Sitä on särkenyt jo pitkään eikä hieronta tehnyt sille hyvää. Lääkäri löysi siitä heti tulehduspaikan ja kahden viikon lääkekuuri on auttanut nyt ihan mukavasti. Toivottavasti pysyy nyt hetken kunnossa.

Juuri työt aloittaneella pojalla oli heti sitten viikonloppuvapaa ja vielä kaksi vapaata heti alkuviikolla, joten hän sai olla muutaman päivän kotona ihan rauhassa. Nyt näyttääkin sitten työtahti muuttuvan normaaliksi, eli vuorot vaihtelevat ja vapaita on yksi kerrallaan. Kovasti hän työstään tykkää ja nyt on ollut kaksi yötä hotellissa, kun olisi ollut niin vähän aikaa nukkua jos olisi ajanut kotiin asti. Perheettömälle tuo on helppoa, kun kaikki varat ovat omassa käytössä eikä menoja ole paljon. 

Aloitin viikko sitten myös syksyn ensimmäiset sukat. Teen esikoiselle unisukkia, kun hän pyysi viime käynnillämme, että sellaiset olisi mukavia. Hänellä oli vain kahdet ja nyt niitä saisi kuulemma tehdä paljon lisää. 

Viikko sitten sunnuntaina jatkoin makuuhuoneeni siivoamista ja koko sunnuntai meni mukavasti yhden nurkan kanssa. Siihen oli kertynyt niin hirmuisesti kaikkea turhaa. Vielä on kirjoituspöydän pintaa siivottavana ja monta muuta kohtaa. 

Töissä on ollut kiirettä ja löysää vuorotellen. Se tuntuu kyllä ihan kivalta, kun pari päivää tekee ihan hirmuisesti hommia ja sitten on pari selkeästi rauhallisempaa päivää. Viime viikolla myös tykyiltiin ja käytiin porukalla Luostarinmäen Käsityöläismuseossa. Meillä oli siellä tunnin opastettu kierros elämästä alueella ja se antoi taas uusia mukavia tietoja menneestä ajasta. Me vain ajattelimme, että mitä me jätämme lapsillemme muistoksi ja perinnöksi, kun nämä rakennukset olivat jo ajalta ennen Turun paloa 1827. Meidän 30 vuotta sitten rakennetetut rakennukset puretaan homeisina. Sitten oli vielä johtajan syntymäpäiväjuhlat, jotka hän oli luvannut meille järjestää. Ihanat juhlat. Ruoka oli taivaalllista ja juomakin hyvää. Kotona olin jo yhdeksältä, että mies pääsi lähtemään töihin aamuyöstä. 

Toinen poika kävi torstaina illalla kotona syömässä, kun toi porukan Turkuun. Nyt hänellä on ollut hienoja autoja, joilla on ajellut ja tykkää työstään kovasti. Perjantaina hän oli myös täällä kotiseudulla päivän ja tuli minun ja ystävättäreni kanssa lounaalle. Olipa mukava, että hän oli täälläpäin. Nyt hän on ollut viikonlopun tyttöystävänsä kanssa mökillä.

Me olimme miehen kanssa eilisen päivän anopin luona. Olipa taas päivä. Olimme perillä klo 13 ja tarjoiluna oli tee/kahvi ja täytekakku. Oli hiukan nälkä kun lähdimme sieltä kotiin päin. Pojan sukkaan tuli tosin päivän aikana varsi ja kantapää kuntoon. Vettä satoi välillä oikein urakalla, joten ulkoilua Ekan kanssa ei voinut edes ajatella. Vierailun jälkeen poikettiin siskon luona hakemaan vähän omenoita ja sitten tultiin kotiin saunomaan ja syömään.  

Mies sitten tällä reissulla sairastui. Tänään on keuhkot polttaneet ja kuumettakin on ollut. Uni on myös maistunut tosi hyvin. Minä ehdin pestä koneellisen pyykkiä ja Turun Päivän kunnniaksi kävin Wäinö Aaltosen museossa Jacob Hahsimoton ihanassa näyttelyssä. Kuvia löytyy instagramin puolelta, kuten muistakin viikon tapahtumista.  Nyt pitäisi vielä lähteä katsomaan illan hieno ilotulitus. Tylsää kyllä yksin, mutta nyt ei enää seuraa ole.  Pikaisesti vielä Ekan kanssa ulos ennen kaupungilla käyntiä.

Ihanaa alkavaa viikkoa! Mulla on huomenna hieronta töiden jälkeen ja tulossa on myös kaksi Helsinki päivää, joten kiireinen viikko on tiedossa!