Miten ihmeessä tämä aika menee tällaista vauhtia? 

Tuntuu, että juurihan kirjoitin ja nyt ollaan jo kesäkuussa. 25 vuotta sitten tähän aikaan olin kampaajalla laitettavana ja odotin kuumeisesti, että kello tulisi 17. Silloin astelin isän käsipuolessa kirkon käytävää kohti alttaria ja siellä odottavaa miestä. Sinä vuonna kevät oli myöhässä ja kylmä. Toisin kuin tänään. Koivuihin kasvatettiin lehdet saavissa, jotta ne saatiin hääpaikan ovelle. 

Paljon on mahtunut näihin vuosiin. Kolme lasta, kaksi muuttoa, työttömyyttä ja töitä. Nyt lapsetkin ovat jo lähtemässä maailmalle. Viimeinenkin sai töitä ja itse asiassa vaihtoi jo työpaikkaakin. Kohta kotona olemme vain me kaksi ja koira. Itsekin tartun loman jälkeen uusiin haasteisiin kun aloitan sijaisuuden virastomme johdon sihteerinä. Tarkoittaa myös toimistotimin esimiestehtäviä. 

Tänään olemme molemmat vapaapäivällä ja illaksi minulle on luvattu jotain ohjelmaa. Nyt sauna lampiää ja nautin ihanasta päivästä pihalla. 

Kevääseen on kuulunut pääasiassa iloa. Yksi lapsista löysi maaliskuun alusta kivan yksiön työpaikkakunnaltaan ja yrittää nyt kotiutua omaan kotiin ja elämään ilman perheen ympäröintiä. Se ei ole ihan helppoa. Kainuun poikamme yrittää opiskella nyt myös kesän, jotta pääsisi pikkuhiljaa valmistumaan ja etsimään töitä. Ja todella tämä viimeinen työnhakija oli viime viikon ensimmäisessä työpaikassa ja aloittaa huomenna toisessa.

Äitini oli pari viikkoa sitten olkapääleikkauksessa ja vietin kolme päivää hänen kanssaan. Leikkauksesta laitetaan kotiin samana päivänä ja vahvojen lääkkeiden kanssa eletään ne ensimmäiset päivät. Leikkausta seuraavan päivän käsi oli kipeä,mutta siitä alkoi paraneminen. Toisena aamuna äiti tosin pyörtyi aamukahvipöydässä ja minä olin jo aivan varma, että nyt hän sai jonkun halvauskohtauksen. Onneksi niin vakavasta asiasta ei ollut kyse. Itku oli herkässä koko päivän ja tärinä lakkasi vasta tuntien kuluttua. Kokemus oli järkyttävä!

Hartiat ovat jälleen jumissa, mutta toivottavasti eilen aloitettu akupunktiokuuri tuo taas yhtä hyvän avun kuin kaksi vuotta sitten. Lisäksi olen ensi viikolle tilannut itselleni hierojan. Kävin jo kerran ja kyllä oli sellaista tuskaa, ettei paremmasta väliä. En tiennyt että myös alaselkä on aivan jumissa. No, nyt tiedän senkin. Tyky-ohjelmassa meillä oli tällä kertaa joogaa. Löysin jälleen uuden itselleni sopivan lajin. Lopun rentoutus äänimaljojen kanssa oli mahtava kokemus.

Mökkikausikin on avattu ja sisäsiivous tehty, jotta siellä voi syödä ja nukkua. Hiiret kun tapaavat pitää sitä talven kotinaan. Ja Ekan vuoksi siellä ei voi myrkyttää.

Meillä on muuten puhtaasti talvikoira. Silloin ei ole koskaan niin kylmä, ettei ulkona voisi olla tuntia, mutta nyt kyllä ulkoillaan ilman kävelyä. Kuka sitä näillä helteillä jaksaisi? Sen verran kävellään, että tarpeet tulee tehtyä ja sitten pitää päästä pötköttämään. Pihalla oleilu on nyt pop.

Kun huhtikuussa täytin vuosia, olin illalla ystävätteren kanssa filharmoonikkojen konsertissa. Oli jälleen upea kokemus. Myös ensikertalainen seuralaiseni nautti ja uusia elämyksiä odotellaan. Samoin odotan kesäteattereita. Tänä kesänä yksi on jo varattu. Toivon kyllä ehtiväni useampaan.

Pääsiäisestä lähtien minä en ole ollut yhtään täyttä viikkoa töissä. On ollut lomapäiviä ja yksi koko viikkokin. Sittenon ollut koulutuspäiviä ja muita Helsingin matkoja. Lisäksi olen ehtinyt tavata ystäviäni ja lomaviikolla vierailtiin myös Kajaanissa. Suunniteltu vierailu Iivarin luo samanaikaisten sattumusten vuoksi tekemättä, mutta vielä me ennätämme. Ja Tuisku ja Myrsky pitäisi treffata myös. Onneksi kohta alkaa loma.

Ehkä tässä on saatu nyt taas lääkitykset kohdalleen, koska tuntuu että virtaa alkaa olla vaikka mihin. Toivottavasti myös tähän päivittämiseen.

Oikein ihanaa kesää kaikille!