Vaikka kovasti syksyä odotan ja siitä pidän näyttää kesääkin vielä vähän riittävän. Tänään alkaa sorsastus; ensimmäisiin paukkuihin on aikaa 20 min. tätä kirjoittaessani. Mies ja poika ovat jo matkalla järvelle. Poika hankki lomapäivän koulusta tätä aloitusta varten. Ehtihän hän jo kaksi päivää koulua käydäkin. Eikä näitä ylimääräisiä vapaapäiviä meillä muuten harrastetakaan. Ei ole varaa matkustella loma- eikä muinakaan aikoina.

Tämä lomaviikko tuntuu kyllä todella mukavalta. Tänään olen kotona yksin pitkälle iltapäivään ja kyllä se on nautinto! Nyt kun mies on lomautettuna näitä vapaapäiviä on todella harvoin. Ja kyllä otti päähän kun mies soitti työmaalleen ja hänelle kerrottiin, että hän on ainoa lomautettu työnjohtaja. Ja niin kun niitä lomautuksia piti tulla kaikille ja kierrättää. Mitä v----a, meidän isäntä vain lomautetaan ja muut saavat pitää suojatyöpaikkansa. Kyllä siinä taas näkee, että perimmäinen syy on miehen sairaus, vaikka sitä ei uskalleta siellä ääneen sanoa. Onhan hän halvempi työnantajalle näin, kun ei ole palkanmaksuvelvollisuutta toisin kuin jos hän olisi muutaman kuukauden sairaslomilla. Työnantaja kun maksaa heillä palkkaa kolmelta kuukaudelta ja vasta sen jälkeen siirtyy Kelan asiakkaaksi. Mutta ei muuta kuin eteenpäin sanoi mummo lumessa! Kyllä se elämä taas meillekin jossain vaiheessa valkenee.

Maanantaina kävimme sitten siellä Hesassa poikien kanssa. Ihana tavata ystävätärtä pitkästä aikaa. Heillä oli kaunis uusi koti, isosisko oli aivan mahtava tyttö, joka ihastui meidän poikiin totaalisesti. Meidän kotiinlähtömme illalla olikin odotettua kovempi juttu. Olisi ollut niin hauska leikkiä isojen poikien kanssa ja pelata jalkapalloa ja käydä puistossa peuhaamassa jne. Myös pikkuinen poika oli ihana pakkaus. Hymyjä riitti kaikille ja unta pienelle miehelle! Pääosan vierailustamme hän nimittäin vietti unten mailla. Voi, kunpa näkisimme pian uudestaan!

Tiistaina alkoivat koulut! Esikoisella jo maanantaina ja hyvin on mennyt tämä alku. Tiistaina kyllä luulin kun nuorinta vein yläkouluun, että hän pyörtyy autoon jo matkalla. Niin kovaa oli jännitys! Onneksi luokanvalvoja on hyvä tyyppi ja muutkin opettajat ovat olleet mukavia. Keskimmäisellä oli myös uusi luokanvalvoja, ihan ok, onneksi ja esikoisen opettajat ovat olleet kaikki mukavia. Toivottavasti myös tänään tavattu historian opettaja, sillä aine on pojalleni todella tärkeä. Kaksi englanninkielistä historian kirjaa on jo haettu Yliopiston kirjakaupasta ja jo ennen tunteja poika on lukenut niistä toisen. Siinä ei kuulemma ollut hänelle mitään uutta....Hymy

Eilen äitini oli meillä päivän kylässä. Tai oikeammin me "shoppailimme" siis kuljimme kaupoissa ostamatta mitään. Meiltä käy sellainenkin. Äiti ei ollut koskaan ollut Ikeassa ja eilen korjattiin tilanne. Kyllä siinä talossa on ihania sisustusjuttuja. Ei puutu kuin sitä yhtä, niin laittaisin kodin aivan uuteen uskoon. Lisäksi kävimme äidin serkun haudalla Kakskerrassa viemässä kukkakimpun.

Huomenna vien meidän miehet takaisin metsästyspaikalle illalla koulun jälkeen, lauantaina me muut perheestä lähdemme Lohjalle siskon lasten nimppareita viettämään ja sunnuntaina tulemme takaisin ilman miestä. Hänen kun on pakko jäädä metsälle vielä maanantaiksi, kun emme mahdu kaikki kerralla autoon. Tyttöystävä kun lähtee meidän kanssa kyläilemään. Haen miehen sitten maanantaina töiden jälkeen. Ajomatkoja kertyy sitten sellaiset 900 km perjantain ja maanantain välisenä aikana. Onneksi minä nautin ajamisesta!

Käsityöt etenevät hitaasti, vaikka pitäisi pistää vähän vauhtia. Anopin syntymäpäivä lähestyy kovaa vauhtia. Onneksi sukasta ei ole kesken kuin kantapää ja teräosa. Sen kutoo jo äkkiä. Sitten voisikin pikku hiljaa alkaa ajatella joululahjoja. Ennen on kyllä vielä siskon nimpparit, josko hän saisi huivin....Jouluksi ajattelin kummeillekin kutoa sukkia oikein urakalla. Novitan uudet langat houkuttavat, mustikat ja puolukat...

Kirjarintamalla on menossa Tom Clancyn Kremlin kardinaali. Mielenkiintoiselta tuntuu vaikka vasta on ensimmäiset satasivua takana. Tällä kertaa juonena on suurvaltojen välisten satelliittien mahdollinen tuhoaminen laserasetta käyttäen. Kumpikin puoli opettelee omillaan ja homma etenee. Pidän Clancyn tyylistä kovasti, vaikka toisinaan kirjoitus on niin tieteellistä, etten ymmärrä tavuakaan. Mielenkiintoista joka tapauksessa.

Nyt menen viemään pyykit narulle ja laitan lakanapyykkiä vielä koneeseen. Ulkona sentään nyt paistaa aurinko, joten voisi saada jotain kuivaksikin.

Mukavaa loppuviikkoa! Ja kiitos kommenteistanne!