Vaate, jota en oikein koskaan ole itse käyttänyt. Vain yhtenä talvena muistan lapsuudessani pukeutuneeni haalariin. Sellaiseen punaiseen. Se oli minulla päällä, kun opettelin esikouluikäisenä hiihtämään mamman luona. Kouluikäisenä muotia olivat erilaiset haalarihousut, jollaiset meille teetettiin ompelijalla. Omani olivat vaaleanruskeaa samettia. Ja sitten kolmannen kerran käytin haalareita, kun odotin kaksosia. Lapsuudenystäväni lainasi minulle haalarinsa.

Lapsilla sen sijaan on ollut haalareita jo enemmänkin. Heillä on ollut haalarit niin sisä-  kuin ulkovaatteina ja ne ovat olleet aivan äärettömän helppohoitoisia ja mukavia käyttää. Ulkohaalarit ovat olleet mielivaatteita pojilla ihan alaluokille saakka. Ei tarvinnut pukea niin paljon alle vaatteita ja pysyivät hyvin kuivina ulkoleikeissä.

Opiskeluaikana en kuulunut haalarijengiin eikä kuulu nyt esikoinenkaan. Emme ole pitäneet asiaa niin tarpeellisena, että olisimme sellaiset hankkineet. Nuoremmat taas pukeutuvat haalareihin opintojensa puolesta jo tunnilla, joten aina meillä joku haalareissa kulkee. Itselleni en enää halua sellaista tällä hetkellä muotia olevaa collegehaalaria, jossa on kokoa aina suurinpiirtein kahdelle ihmiselle, vaikka sitä vain yksi käyttää.

Tänään on vietetty Kajaanissa ostospäivää, siivouspäivää ja pyykkipäivää. Esikoinen meinasi jo kokonaan hermostua, kun taas koko aika on vain tehty töitä. No, huomenna saamme vain olla ja laiskotella. Ihana päivä tiedossa. Tänään katseltiin vielä illan aikana dvd:ltä vanha kunnon komediasarja Vain muutama huijarin tähden. Kyllä oli mukavaa!