Nyt se sitten alkoi, tiukka kaksiviikkoinen. Nimittäin jääkiekon MM-kisat. Tiedetäänpähän varmuudella, mitä tässä taloudessa tehdään seuraavat ajat. Ja tähän viikonloppuun osuvat vielä formulatkin, joten urheilua riittää....Tuleehan siinä sitten minunkin toivottavasti jonkun verran istuttua ja neulottua.

Tällä viikolla olimme maanantaina illalla entisen työnantajani luona tupaantuliaisissa. Oli mukava nähdä hänen uusi hieno asuntonsa ja jutella jonkun verran. Tarjoilut olivat hyvät, mutta hän on aina osannut emäntänä olon. Jotenkin vain jäi sellainen olo, ettemme enää kohtaa, sillä tähänkään saakka (olen ollut kaksi vuotta toisessa työpaikassa) emme ole olleet juuri missään tekemisissä. Olin hänen toimistossaan kuitenkin seitsemän vuotta, joista osa oli ihan mukavia.

Muut illat menikin sitten totaalisesti miniäkokelaan rinsessa-kämmekkäitä tehdessä. Että voikin joku työ välillä tökkiä. Ihana malli ja helppotekoinen, mutta kun ekalla kerralla tekee ilman ohjeen täydellistä lukemista, toinen kämmekäs näytti ihan erilaiselta. Ei auttanut muu kuin purkaa ja tehdä samalla tavalla kuin ensimmäinen, vaikkakin siis osittain väärin. Mutta onneksi virhe oli huomaamaton ja miniäkokelas tykkäsi niistä kovasti. Sisko sai tiistaina omat polysemia-kämmekkäänsä. Myös hän piti lahjastaan. Siskon kämmekkäät tein samasta seiskaveikasta kuin hänen saltkråkan-sukkansa aiemmin. Sopivat hyvin yhteen, kun molemmissa on palmikkoa ja kahden kerroksen helmineuletta. Rinsessa-kämmekkäät tein valkoisesta nallesta, josta tein syksyllä esikoisen IB-partyihin lampaan säärystimet ja irtohihat. Niitä tehtiin kaksi mustaa ja kaksi vaaleaa. Nyt on kiire jatkaa äidin huivia, sillä äitienpäivä on jo kahden viikon kuluttua. Onneksi mulla on menossa viimeinen lankakerä, eli viikon pitäisi riittää hyvällä tuurilla.

Töissä on ollut kiirettä, kun ilmeni, että toimistomme muuttaa äitienpäivän jälkeen uuteen osoitteeseen. Pakattavaa ja siivottavaa riittää. Yllättävän paljon tulee töihinkin koottua kaikkea sellaista, jonka saa heittää suoraan roskiin. Vähän niinkuin kotonakin. Onneksi ei tarvitse täällä muuttaa.

Miehellä on jännät paikat. Hänet kutsuttiin työhaastatteluun uuteen paikkaan ensi maanantaina. Toivottavasti pääsee, työnkuva muuttuisi varmasti mukavammaksi ja ehkä terveydentilakin kohenisi.

Huomenna pitäisi varmasti vähän imuroida ja siivota lehdet roskiin. Niitä sitten kertyy aivan hirveän paljon. Lisäksi pyykkikone taidetaan laittaa päälle.

Esikoinen sai tänään kirjeen kaupungilta, jossa ilmoitettiin hänen kesätyöpaikkansa, jonka hän voitti. Hän pääsi töihin kesäkuun ajaksi kaupungin matkailutoimistoon asiakaspalveluun. Työnkuvaan kuuluu mm. erilaisilla kiertoajeluilla avustaminen. Kuulostaa todella mielenkiintoiselta.

Nyt siirryn lukemisen ja suklaan ihanaan seuraan!

Hyvää viikonloppua!