Talvilomaviikkoa täällä tosiaan nyt vietellään. Sairastaminen on jatkunut ja pikkuhiljaa alkavat tämänkertaiset antibiootit olla loppumassa. Kun kahden viikon sairaslomien jälkeen pääsin töihin viime viikolla, sain aina ulosmennessä aivan älyttömän nokkosrokon. Luulin sen tietysti tulevan uusista verenpainelääkkeistä, mutta eipäs ollutkaan. Kyseessä oli jälleen uusi poskiontelotulehdus molemmilla puolilla. Ja juuri edellisellä viikolla oli katsottu, että toinen puoli oli jo puhdas. Alan jo epäillä, että mahtavatko ne ontelot missään vaiheessa olla kokonaan terveet, kun viime vuoden lokakuussa sairastin niitä muutaman viikon ja nyt taas. Täytyy vain toivoa, että tällä antibiootilla tulehdus hellittää, vaikka ei se oikein siltä tunnu. Edelleen nimittäin yläleuassa on paineen tunnetta.

Tämä on erikoinen viikko, kun miehellä ja minulla on yhtäaikaa loma ja lapset ovat kaikki poissa kotoa. Tai esikoinen palasi kainuuseen eilen. Hän oli siellä Saksassa pelimessuilla ja kun palasi sieltä teki vielä vähän töitä täällä kotona ja kävi markkinoimassa peliä paikallisiin liikkeisiin. Kovasti oli messuilla peli herättänyt kiinnostusta aina amerikkaa ja Japania myöten. Israelilaiset ovat jo kyselleet, että onko resursseja toimittaa heille iso pelimäärä. Hienoa työtä nuoret ovat tehneet.

Armeijapoikamme alkaa nyt lopultakin hyväksyä olonsa siellä intin vihreissä. Hänellä oli keuhkokuume epäilys toissa viikolla ja vietti vajaan viikon sairastuvalla. Sitten selvisi, etteivät aukin ovet auenneet hänelle ja viime viikolla piti vielä muuttaa uuteen tupaan, joka oli aikamoinen järkytys. Siellä kun kaikki muut tunsivat toisensa jo ennestään. Nyt on menossa autonkuljettajan ammattipätevyysopinnot ja kohta pääsevät sitten kuorma-auton rattiin. Perjantaina on valatilaisuus johon mekin olemme lähdössä. Täytyyhän se äidin nähdä! Samalla tuodaan sitten poika lomalle kun tullaan sieltä pois.

Nuorin on tämän viikon jo töissä. Hän pääsi työharjoittelupaikkaansa tekemään töitä viikoksi ja ajelee tämän viikon Tammelan koulubussia. Hyvin oli kuulemma pysynyt aikataulussa, joka on aina se suurin ongelma noissa linja-autohommissa. Kyllä hän oli onnellinen kun pääsi töihin ja opettaja oli koulussa ollut todella tyytyväinen. Suurin osa luokasta kun lähti lomamatkalle.

Me täällä sitten miehen kanssa katselemme tallenteita boxilta ja ulkoilutamme Ekaa. Eka onkin äärettömän tyytyväinen monista pitkistä ulkoilulenkeistä, joita päivän aikana saa. Eilenkin kierrettiin toista tuntia tuossa lähimetsässä ja kaksi pupua saatiin ajoetäisyydelle. Haukkua riitti! Tosin suunta oli Ekalla vähän väärä, mutta minkäs sille voi, että tuuli toi hajun sieltä väärästä suunnasta eikä Eka saanut pupuun näköyhteyttä. Selkeä jänislinjainen ajuri se kyllä on.

Eilen huomasi, että kunto ei ole vielä itsellä palautunut ihan parhaalle tasolle. Metsässä juokseminen hengästytti kovasti ja ilta meni yskiessä. Mutta onneksi olo on jo paljon aiempaa parempi. Nyt lähtikin mies Ekan kanssa aamulenkille ja minä lähden vasta tuossa päivällä, kun mies menee kaverinsa kanssa käymään metsällä. Ekaa ei voi ottaa mukaan, kun alue ei ole niin suuri, että Eka voisi siellä juosta.

Oikein mukavia talvilomapäiviä teille kaikille!