Niin onko sitä? Välillä tuntuu, että pyhiin pysähtyy kaikki. Huomenna pitäisi jaksaa mennä töihin ja tuntuu siltä, että voisi vetää peiton pään yli ja nukkua muutaman päivän yli. Varaa mihinkään ylimääräisiin vapaisiin ei ole, joten töihin on mentävä.

Eilen käytiin ostamassa esikoiselle kitara. Laitettiin sitten äidin luottotili humisemaan tyhjyyttään, kun lapsi ei voinut ajoissa ilmoittaa, että se riittäisi hänelle joululahjaksi. Tai olihan siitä puhetta, mutta lapsi on lapsi aina vaan. Ei joululahjaksi, kun sitten ei saisi enempää paketteja. Ymmärrän tietysti häntäkin, mutta nyt ei enää jaksettu odottaa, vaikka syntymäpäivään on puoli vuotta ja Lontoon matka maaliskuussa vie rahaa ihan riittävästi. Mitä äiti ei tee lastensa eteen? Lastensa eteen varmasti kaiken, mutta ukko alkaa väsyttää oikein kunnolla.

Ymmärrän kyllä, että hän on sairas ja paikat ovat kipeät, mutta tarviiko siitä kärsiä koko perheen? Tänään ajattelin, että vietän päivän yöpaidassa, katselen dvd:ltä tallenteita pois ja lueskelen jotain välillä. Pari tuntia sitten alkoi mekkala siitä, että kun mä katselen samoja ohjelmia viidettä kertaa, niin sitten täällä ei saa tehdyksi mitään muuta. Herralla on kyllä lupa vain kääntää sängyssä kylkeä. Esim. aattoiltana hän meni vuoteeseen kahdeksalta ja nousi joulupäivänä kait puolilta päivin ja vain muutamaksi tunniksi. Joten hän jos joku on meillä tekemättä mitään. Vitutti tuo sen verran, että koneessa on toinen erä pyykkiä, ruoka on laitettu, jota kukaan muu ei syönyt kuin minä ja imuroin vielä lattiatkin, ettei vain jää kaikki tekemättä. Ai, että mua laittaa välillä vihaksi!

En edes viitsinyt päivällä avantoon lähteä, kun olisi pitänyt raapata auton lasit ja herra ihmetteli, että mitä siellä kylmässä vedessä tekee. Seuraavalla kerralla menen varmasti! Tietysti nyt on tulossa se aika kuukaudesta, joten hetken kestää, ennenkuin vesi kutsuu, mutta sitten alan käydä säännöllisesti. Muusta viis!

Nyt lapset katselevat joululahjadvd:eitään, joten minä taidan painua kirjani pariin vuoteeseen ja pysyä siellä loppuillan. Kunhan käyn laittamassa pyykit narulle ja astianpesukoneen päälle, niin siinä on sitten kaikki mitä vielä teen. Aamulla kello soi viideltä, jotta ehdin lähtemään ajoissa töihin. Sen verran taitaa olla pakkasta, ettei viitsi lähteä pyörällä yrittämään ja siitäkin pirusta irtosivat viime viikolla ketjut. (Pojan pyörä kaiken lisäksi. Oma on jo ihan romu!) Täytyy opetella tuota korjauspuolta, muuten jää ketjut ikuisiksi ajoiksi laittamatta takaisin. Ennen mulla oli mies, joka teki vaikka mitä, nyt se ei tee enää mitään muuta kuin soittaa suutaan ja kiukuttelee kipujaan. Voiskohan sen jättää vikisemään yksinään?

Mukavia vuoden viimeisiä päiviä!