Onpas se taas ehtinyt aika kulua! Vuosi vaihtui ja elämä jatkuu. Edes maaillmanloppua ei tullut vaikka sitä kovasti ennusteltiin. Loppuvuosi kului täällä vanhaan malliin. Kiirettä piti viimeiset viikot ennen joulua kun hankittiin lahjoja ja ruokia. Kaiken huipuksi perheemme lisääntyi uudella perheen jäsenellä joulukuun puolessä välissä. Seinäjoen läheltä meille käytiin noutamassa sellainen puolitoistavuotias dreeveri-poika Eka. Minä olin ajatusta kovasti vastaan ja mietin, että ellei homma suju, niin tässä on lopultakin syy hankkia oma osoite. No, tämä pikkuotus kietoi minut heti häntänsä ympärille kun ensimmäisen kerran katsoi suurilla ruskeilla silmillään. Viikon tai pari kesti lupaukseni siitä, että minä en koiran kanssa ulkoile enkä anna sille ruokaa. No, ruoan antaminen on edelleen miehen tehtävä, jotta koira toimisi hänen kanssaan myös metsällä kuten tarkoitus on, mutta pitkät tunnin tai yli lenkit ovat Ekan ja minun hommani. Hyvin se on meille kotiutunut.

Joulu vietettiin edellisten vuosien tapaan. Esikoinen tuli perjantaina ennen joulua kotiin ja on nyt ollut kaksi viikkoa kotona. Äidin onni on ollut täydellistä! Veljekset ovat viihtyneet tosi hyvin yhdessä koko ajan ja elämä on ollut mukavaa. Oma äitini tuli jouluaattona viettämään joulua kanssamme ja siskon perhe oli vieraanamme joulupäivän. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tänä jouluna tilasin laatikot jo toistamiseen Ravintola Pohjakulman valikoimista. Kinkulla oli kokoa 12 kg, mutta yhtään ei jouduttu hukkaan heittämään. Loput sai sitten Eka, jolla oli herkkuhetkiä aina välillä. Lahjoja kaikki sai mukavasti ja juuri sellaista jota oli toivonut. Nuorimmainen sai jälleen uuden tekniikkalegon ison kuorma-auton, jota on nyt rakennettu joulusta lähtien. Keskimmäinen sai valtavan määrän dvd-elokuvia ja tv-sarjaboxeja ja esikoinen Star Trek Enterprisen koko paketin eli neljä kautta. Paketti on ainoastaan englannin kielinen, mutta sehän ei esikoista haittaa. Katsottavaa jää vielä kotiinkin.

Pidin lomapäiviä vuodenvaihteeseen saakka ja joulun jälkeen kävimme vielä Lohjalla koko porukka, jotta esikoinen näki uusimmat serkkunsakin. Iltapäivällä ajettiin sitten vielä mummin luokse syömään ja tutustuttamaan Eka myös niihin nurkkiin. Olihan se ihanaa kun mummi silitteli koko ajan ja olisi antanut herkkuja jos olisi vain saanut luvan.

Kotona on eletty sellaista ihanaa hiljaiseloa. Ehkä tuo Eka on rauhoittanut meitä kaikkia. Miehellä tosin todettiin juuri ennen joulua kilpirauhasen tulehdus jälleen. Se selittääkin sitten paljon noita mielialanvaihteluja, joita meillä on ollut. Nehän kuuluvat taudin kuvaan. Sairaslomaa vielä kolme viikkoa ja sitten heti kuntoutusviikko päälle. Jospa sen jälkeen pääsisi jo töihin. Tämä alkaa taas käydä talouden päälle kun nyt pudottiin pois palkkalistoilta. Mutta eiköhän sitä taas tästäkin selvitä. Meidät on taloudellisesti niin monessa liemessä keitetty, ettei enää jaksa oikein edes hermostua.

Tänä jouluna kummit saivat lahjaksi sytykeruusuja purkillisen, ison purkin lumiukkosopan aineita ja itse kuvioidun tiskirätin. Osalla oli mukana vielä pieni brandy-pullo sopan terästykseen. Siskoni perheelle laitettiin myös dvd Saiturin joulu. Entiselle työkaverille kudoin kaulurin, mutta hän saa sen vasta maanantaina kun lopultakin tapaamme.

Vuosi vaihtui ihan oman perheen kesken ja pojat laittoivat raketteja kaameassa vesisateessa. Pelkäsimme vähän Ekan reaktiota, mutta eikö mitä; ulos piti päästä katsomaan raketteja heti kun niitä alettiin lähetellä. Olisi pitänyt päästä katsomaan millainen saalis paukun päässä on. Ei sitä paljon raketteja ehtinyt nähdä, kun piti koko ajan katsoa, minne koira jäällä kaatuu.

Uimassa ehdin käydä vain muutaman kerran, kun kelit olivat niin huonot, etten viitsinyt lähteä ajamaan. Mutta se on mukavaa aina kun sinne menee.

Nyt olen ollut taas jo muutaman päivän töissä ja elämä on palaamassa normiuomiinsa. Sen verran paljon meillä varistaa joulukuusikin kun Eka juoksee sen alta katsomaan tiellä kulkevia koiria, että ajattelin huomenna purkaa sen pois. Ei tarvitse tänä vuonna pitää sitä Nuutin päivään saakka. Ja siihenhän se joulun aika nyt päättyy kun esikoinen taas lähtee takaisin kainuuseen maanantaina aamulla. Seuraavan kerran tapaamme toivottavasti tammikuun aikana, kun pitäisi käydä viemässä hänelle patja, joka saatiin siskolta. Sitten odotetaankin hiihtolomaa helmikuun lopulla.

Kimmeli heitti minua haasteella. Pitää kertoa ne 10 asiaa jotka tekevät minut onnelliseksi ja tässä ne tulevat:

1. Lapset ja mies! Ehdottomasti myös minulle ne kaikkein rakkaimmat tässä maailmassa. Ilman miestä minulla ei olisi noita ihania lapsia ja ilman lapsia minulla ei olisi mitään.

2. Äiti ja siskon perhe! Kaikki omat rakkaat läheiset, joiden kanssa pitää olla usein yhteydessä.

3. Pappa! Viimeinen isovanhempi, joka edustaa tätä sukujen jatkuvuutta. Ennen joulua kävimme porukalla häntä tervehtimässä.

4. Ystävät! Kaikki ne ihanat ja rakkaat ystävät, joille voi kertoa kaiken, jotka ymmärtävät ja auttavat tarvittaessa ja joita minä autan tarpeen vaatiessa.

5. Työ! Ilman työtä ja tätä ihanaa työyhteisöä joka minulla nyt on elämä olisi paljon kurjempaa.

6. Terveys! Vaikka minulla olisi rahaa kuinka paljon mutta ei olisi terveyttä, en olisi onnellinen.


7. Eka! Pakko se on myöntää, että ilman tätä koiraa elämä olisi tylsempää ja liikunta paljon vähäisempää. Kuukausi meillä enkä voisi kuvitella elämää ilman sitä!

8. Oma koti! Vaikka se on aina sotkuinen ja täynnä tavaraa, se on paikka jossa saan olla ihan oma itseni.

9. Sauna ja avanto! Näitä tarvitsen rentoutumiseen ja elämästä nauttimiseen. Yhdessä ja erikseen.

10. Kirjat! Aina ja joka paikassa mukana. Kurjuutta karkottamassa ja onnea tuottamassa. Elämänkuvaa muokkaamassa.

Siinä ne olivat nyt. Listalta jäi vielä puuttumaan valokuvat, käsityöt, liikunta, blogit ja monta muuta tärkeää asiaa.

Nyt täytynee käydä pikalenkillä Ekan kanssa ja sitten voisi löhöillä tv:n ääressä ennen saunaan menoa vähän aikaa.

Oikein mukavaa alkanutta vuotta teille kaikille ihanille blogilaisille!