Vuoden alku on ollut kiirettä täynnä. Töissä on ollut kiire, kun kaikki koulutukset ja kokoukset ovat pyörähtäneet käyntiin täydellä vauhdilla heti vuoden alusta ja sijaisuuteni johdon sihteerin tehtävissä on päättymässä. Teen vielä ensi viikon töitä siinä paikalla ja sitten astunkin ihan uusiin saappaisiin. Aloitan 12.2. tehtävät toimistopäällikkönä isossa valtion virastossa Vantaalla ja se tarkoittaa sitten myös pendelöintiä Turun ja Tikkurilan välillä päivittäin. Tosin jos mies saisi taas töitä Helsingistä, saisimme joka päivä 4 h yhteistä aikaa matkojen aikana. Mutta ei minua tuo junamatkakaan häiritse. Aamulla sen ajan voi vielä nukkua ja iltapäivällä ehtii lukea tai kutoa tai katsella tallenteita. Uskon, että tulen tuolla viihtymään tämän vuoden, jonka viransijaisuuteni kestää.

Mies on laitellut hakemuksia kaikkiin avoimiin työpaikkoihin Helsingistä Inariin, mutta vielä ei ole tärpännyt. Ilmeisesti kukaan ei todella hae osaavaa työnjohtajaa, koska nyt kokemusta olisi tarjolla 30 vuoden ajalta. Hän ilmeisesti on liian vanha ja liian kallis. Pitää vain jaksaa toivoa, että hänenkin paikkansa vielä löytyy. Eli tuossa iässä ei kannata lähteä etsimään vihreämpää nurmikkoa uudelta työnantajalta vaan pitäisi pysyä siellä tutussa ja turvallisessa, jossa tietää saavansa olla. Uskon kuitenkin, että työ vielä löytyy. Meidän elämämme ei vain koskaan saa olla liian helppoa. 

En käsitä mihin meni tammikuu. En ehtinyt yhtään mitään. Käsityötä aloitin, mutta edelleen tuntuu, että työhön pitää vaihtaa isommat puikot tai pipo ei mahdu päähän. Nyt sillä olisi tarvetta. Tänään aamulla pakkasta oli -15 astetta ja edelleen puhelimen säätila näyttää -13. Kävin jo lenkillä, kun ilma oli ihanan aurinkoinen. MIes onkin pojan ja pojan avovaimon pikkuveljen kanssa metsällä Lohjan suunnalla. Pitäisi vielä pestä vähän pyykkiä ja tehdä taloyhtiön kirjanpidon aloitusta viime vuodelta. Nyt kun työt ottavat päivästäni entistä suuremman osan, olen ajatellut luopua tästä sivutyöstäni. Aika ei vain riitä kaikkeen ja kun kesällä vielä tulee se vauva, niin sitten se aika vasta meneekin. 

Lukeminenkin on tänä vuonna ollut pelkkien lehtien varassa. On ollut uusia ja vanhoja lehtiä, joita olen käynyt läpi ja Grishamin kirja polttelee kovasti tuolla pinossa ja huutelee vuoroaan. Nyt seuraavana on kyllä tämän kuukauden Eeva-lehti, joka on aina yhtä ihana ja kannesta kanteen luettava. Myös tallenteita on tullut tabletilta katsottua. Se on oikeastaan ainoa homma mitä jaksaa töiden jälkeen tehdä.  En ymmärrä mihin kaikki energiani on hävinnyt. No, ehkä sitä energiaa tässä tulee. Tosin noissa taloyhtiön asioissa sitä energiaa on kyllä tänä vuonna mennyt jo yli oman tarpeen. Taloyhtiössä on alkamassa kattoremontti ja sen johdosta on pidetty pari ylimääräistä yhtiökokousta, selvitetty tarjousta ja urakkaa ja käyty lainaneuvotteluja pankin kanssa. Nyt alkaa pikkuhiljaa olla homma hanskassa ja hanskakin on vielä tallessa. 

Oikein ihanaa helmikuuta kaikille ja hyviä lomia hiihtolomien viettäjille!