Nimittäin meidän esikoista. He lähtivät koululuokan kanssa viikon matkalle ja kävin saattamassa hänet koululle. Äiti ei saanut jäädä odottamaan bussin tuloa ja porukan lähtöä vaan oli syytä häipyä heti, kun hän autosta poistui.

Flunssa tuntuu kurkkivan jossain olkapäällä. Olo on vähän valju, paikkoja särkee ja lämpöäkin oli hieman. Kuopus olikin tänään kotona, kun on aivan räkäinen ja myös hieman lämpöä. Ehkä se tästä taas ohi menee. Mietin kyllä, että pitäisikö mennä lääkäriin ja hakea pari päivää lomaa, mutta enpä taida viitsiä.

Epätoivoisesti tässä taloudessa haettiin pari tuntia sitten kameran usb-kaapelia eikä löydetty. Itse asiassa meillä on niitä kaksi samanlaista, jotka olen onnistunut laittamaan niin hyvään talteen, ettei esikoisen kameraa saatu tyhjennettyä ennen matkaa. Lupasin siivota tämän huushollin ennen kuin hän palaa takaisin, joten kaipa sitä pitäisi sitten ruveta hommiin pikkuhiljaa. Tänään en kyllä jaksa! En ymmärrä muuten mikä on, kun tuntuu, etten herää lainkaan. Joka aamu meinaan nukkua pommiin ja lentäen mennään töihin. Ja silti päivän on aivan poikki. Kevätväsymystä tai flunssaa!

Äidin huivi etenee pikkuhiljaa ja vauvalle on jo toinen sukkakin.

Siitäpä tulikin mieleeni, että ihanaa pikkuneitiä olimme sunnuntaina katsomassa. Aivan oli omien lasten näköinen, joten tietää, että on sukua. Kuvia otettiin vähän joka sylissä, mutta edeltä tiedätte, miksei niitä ole täällä. Ehkä joskus!

Äiti on jo kerran soittanut pohjoisesta ja kertonut miten ihanaa hänellä on. Päivässä on hiihdetty 10 km tai vähän yli ja illalla tanssittu. Kyllä tuntuu hyvältä, että hänellä on kerrankin niin mukavaa.

Mukavaa pikkulauantaita kaikille!