Nähkääs näitä kesälomapäiviä! Nyt alkaa tuntua siltä, että kyllä se töihin paluu on kuitenkin taas ihan mukavaa. Tulee rytmi päiviin ja saa jotain jopa tehdyksi. Näin lomalla kun sitä vain lorvailee. Tai miten sen nyt ottaa.

Viime lauantaina olivat ne häät. Aivan ihanat! Kaunis pari ja pikkutarkasti suunnittellut tapahtumat, kuten arvata saattoi. Miehen siskonlapset olivat ihanat morsiuslapset, jotka kirkossa kävelivät heidän edellään. Heidät vihki morsiamen rippipappi, joka muutenkin oli perheen hyvä ystävä, joten vihkipuhe oli kyllä todella läheinen ja kaunis. Musiikkia soittivat vihkiparin ystävät. Esirukousta olivat lukemassa sulhasen äiti, yksi bestmaneista, morsiamen veli ja morsiamen kummisetä. Rakkauden sanat lausui sulhasen pikkuveli, yksi bestmaneista. Pihalla puhallettiin saippuakuplia ja ajelulle he lähtivät vanhalla upealla mersulla. Kummit tunsivat tästä tietysti älytöntä ylpeyttä! Hääpaikalla otettiin valokuvia, ohjelma oli tarkasti laadittu ja morsiamen äiti sekä sulhasen isä pitivät puheet. Tai kuten sulhasen isä sanoi, kehuivat kilvan omia lapsiaan. Aivan mahtavasti kumpikin siitä suoriutui. Ohjelmassa oli myös ne tarpeelliset kimpun ja sukkanauhan heitot sekä häävalssi ja hääkakun leikkaus. Puolen yön jälkeen pyysimme pojan hakemaan meidät kotiin ja kyllä sunnuntaina väsytti. Ei tullut mieleenkään lähteä ajamaan vielä silloin Kempeleeseen. 

Mutta maanantaina aamulla klo 4.15 herätettiin poika töihin, pakattiin kassit ja lähdettiin kohti Oulun seutua. Menomatkalla pysähdyttiin mökillä tekemässä vihta isännällämme tuliaisiksi. Joka ei tainnut kyllä vihtoa, mutta minä hoidin sen puolen ja kyllähän sillä vihdalla sai saunaan ihanan tuoksun. Kaksi iltaa olimme perillä ja molempina saunottiin ihanassa pihasaunassa ja grillattiin ihanassa pihakodassa. Eka mieluiten vietti aikaansa sisätiloissa, koska ulkona oli sankoin joukoin sääskiä ja paarmoja. Eivät kuuluneet Ekan pidetyimpiin kavereihin. Lähtöpäivänä keskiviikkona ajettiin vielä Kajaaniin ja käytiin täyttämässä esikoisen ruokakaapit, pesin koneellisen pyykkiä ja tiskasin. Eli hoidin kaikki äidille kuuluvat tehtävät. Jännältä kyllä tuntui, että teimme sinne oikeastaan vain iltavierailun ja lähdimme kotiin. Kolme tuntia Kajaanissa on melko pieni hetki. Aamulla 4.30 olimme kotona ja poika sai meidän auton, jolla lähti töihin. Hänen omansa ei ole niin varma tuolla tien päällä pitkällä matkalla, mutta kyllä sillä hyvin näitä nurkka-ajoja ajelee.

Nyt on pari päivää huilattu ja minä olen kerännyt voimia töiden aloittamista varten. Huomenna on vielä siskon pojan ja tyttöystävän tupaantuliaiset päivällä ja varmasti sen jälkeen lähdemme vielä mökille saunaan. Keleistä riippuen yövymme mökillä tai tulemme illalla kotiin. Tänään on ainakin täällä Turussa sadellut, mutta taitaakin olla lähes ainoita sadepäiviä omalla lomallani. Ellei nyt koko ajan ole ollut hellettä niin ainakin on voinut istuskella pihalla.

John Grishamin Testamentti tuli reissussa luettua ja vähän sukkaakin kudottua. Koti on kyllä ihan riipin raapin, mutta aloitan siivoukset sitten ensi viikolla töiden jälkeen. Jos viitsin! Niin kauan kuin sekaan mahtuu on hyvä! Tai ei ole, mutta näin uskottelen, koska se sekaisuus ei meillä muita häiritse.

Äidin asunnossakin saatiin kuivatus tuulikaapissa käyntiin, joten nyt vain odotellaan. Kaikki on siis taas hyvin!

Mukavaa heinäkuun loppupuolta!