Musiikista olen kirjoittanut aiemminkin. Kuinka meillä on aina laulettu ja soitettu. Siinä 10-vuoden paikkeilla halusin sähköurut ja ne meille sitten hankittiinkin. Muutaman soittotunninkin kävin ja nuotit opin. Säestäminen vain on vaikeaa. Sitä en jaksanut opetella silloin kunnolla eikä nyt ole oikein ollut halujakaan. Isäni hankki itselleen hanurin, josta soitteli diskanttipuolta. Siitä sitten innostui sisareni alaluokillaan ja se kiinnostus kesti aina ammatiksi asti. Nykyisin hän opettaa uusia hanuristeja. Lisäksi on hän säveltänyt ja sanoittanut jonkun verran. Esimerkiksi meidän häävalssimme on hänen käsialaansa ja esikoisellemme hän teki kummitädin laulun. Edelleenkin meidän tapana on ainakin jouluisin laulaa koko porukalla joululauluja siskon säestyksellä. Toisinaan innostumme siitä ihan muutenkin.

Itselleni läheisintä on ollut aina tanssimusiikki. Tanssipaikalla olen tavannut mieheni ja tanssi oli meidän yhteinen harrastuksemme pitkään. Nykyisin miehen nivelet ovat niin kipeät, ettei paljon haluta tanssia, mutta aina silloin tällöin nautitaan. 

Kuten jo aiemmin kerroin, klassinen musiikki löytyi masennuksen aikana. Sitä kuuntelen aina vieläkin välillä. Kun haluan kuunnella jotain rauhallista ja sellaista, missä ei tarvitse keskittyä laulun sanoihin. 

+++++++

Tänään olen hankkinut itselleni ajan kirjalliseen kokeeseen opetuslupaa varten sekä selvittänyt missä voimme poikien käydä nykyisin opetuslupaan vaadittavat teoriatunnit. Hintaahan tällekin tulee, mutta on se kuitenkin edullisempaa kuin laittaa kaksi autokouluun. Jatkokortit nuorimmainen saa sitten koulussa eikä tarvitse maksaa kuin virallismaksut. Olemme siis kesän ajan aina tuolla tien tukkona valkoisen kolmiomme kanssa.

Työpäivä kului kokoustaessa ja nyt on mukava tietää, että on kahden päivän vapaa.

Hyvää viikonloppua kaikille!