Kait sitä taas voidaan pitää pienimuotoisena ihmeenä, että nuorimmaisen linjavalintaa ei ole vielä tyrmätty. Opettaja vähän harmitteli sitä, että kaverin käämit palaa edelleen liian herkästi eikä hän jaksa keskittyä näihin ryhmätöihin. No, kaveri kyllä keskittyy kunhan asia on hänelle mieleinen. Näkyy toivottavasti ihan tuo toinen puoli kaverista ensi vuonna kun päästään vielä enemmän näihin ammattiaineisiin ja ajamiseen.

Ihmeenä pidin silloin 19 vuotta sitten sitäkin, kun minulle kerrottiin että vauvoja on tulossa kaksi. Pelottihan se tietysti koko ajan, että miten tässä käy. Toisaalta olin ehdottoman varma, että kaikki sujuu hyvin ja niinhän siinä kävi. Kaksi n. 2,5 kg vauvaa näki päivänvalon heinäkuussa 1995. Esikoinen kyllä kyseli pettyneenä, että eikö tullut yhtään siskoa, kun tuli vain veljiä.

Kyllähän niitä muitakin ihmeitä tässä elämässä on tapahtunut ja elämä itsessään on jo suuri ihme. 

Nyt saamme taas huomenna nauttia pyhäpäivän rauhasta, joten mukavaa Helatorstaita kaikille!