Enkä ole ehtinyt kirjoittaa tänne kesäkuun alun jälkeen mitään. Eli taas pitänee kerrata meidän perheen vauhtitapahtumat yli kuukauden ajalta.

Mökki saatiin kuntoon juhannukseksi ja siellä vietettiin mukava juhannus oman perheen kesken. Kaikki lapset olivat paikalla ja meillä oli kivaa. Saunoimme ja pelasimme illalla pihalla mölkkyä (kuuluu meidän perheen perinteisiin) sekä grillasimme. Juhannusaatto oli kaunis ja kuuma, mutta jo juhannuspäivänä sade kävi välillä vierailulla. Melko vähän meitä kuitenkin haittasi, aika paljon pilvet ohittivat mökin. Vietimme juhannuspäivänä esikoisen 20-vuotispäivää lahjomalla häntä hieman. Ei mitään erikoista, mutta dvd-levyjä ja hevimetallikirja löytyivät paketeista. Kävimme myös mamman ja papan luona kylässä. Mamma oli todella väsynyt ja kipeä. Hänellä oli juhannusviikolla todettu laskimotukos ylhäällä nivusessa ja kivut jalassa olivat kovat ja turvotus kamalaa. Jalka myös vuosi kovasti nestettä. Mutta jaksoi hän meidän kanssa hieman jutella. Pappaa veimme myös kävelylle.

6.7. saatiin sitten ne kauan odotetut ylioppilastulokset. Saimme perheeseen IB-ylioppilaan ja olimme saavutukseen todella tyytyväisiä. Juhlaa vietetiin lauantaina 21.7. Akatemiantalon hienossa juhlasalissa ja sitten tarjosimme kakkukahvit lähimmille suvun jäsenille ja hyville ystäville Panimoravintola Koulussa. Mikä olikaan parempi paikka viettää koulun päätöstä kuin Koulun juhlasali. Söimme hieman suolaista tarjottavaa ja sitten ihanaa mansikkakakkua kahvin kera. Isä kohotti maljan pojalleen ja minä tapani mukaan pidin puheen, jolla pyrin antamaan hieman ajatuksia nuoreni tulevaisuuteen. Tosin kaikki sanat olivat tällä kerralla muiden valmiita sanoja, joita käytin, sillä meidän perheemme tapaan kuuluu suuren ilon tullessa viettää samalla suurta surua. Niinpä mammani kuoli 13.7. perjantaiaamuna. Onneksi meillä oli viikko aikaa surra ennenkuin juhlimme, mutta olihan se raskasta kuitenkin. Olisin niin toivonut, että mamma olisi voinut olla juhlassa läsnä. Onneksi ehdin käydä hänen luonaan sairaalassa ja kertoa hänelle, että pojasta tuli ylioppilas ja uskon, että hän vielä ymmärsi kertomani. Esikoisen juhlat olivat hieman lyhyet, sillä hänellä oli kello 18 näytös ja vein hänet teatterille jo tuntia aiemmin. Mutta todennäköisesti ehdimme juhlia riittävästi, koska kaikilla tuntui olevan mukavaa.

Sunnuntaina kävimme sitten jälleen sairaalassa sillä heti mamman kuoleman jälkeen pappa sairastui keuhkokuumeeseen ja vietti seuraavat 10 päivää sairaalassa. Kävimme häntä katsomassa juhla-asuihin puettuina ja esikoisella lakki päässä. Pappa oli todella mielissään ja onnitteli kovasti esikoista. Samalla kävimme viemässä kirkon ruumishuoneen viereen mammalle yhden ylioppilasruusun lapsenlapsenlapselta. Esikoiseni oli mamman kolmas ylioppilas minun ja sisareni jälkeen.

Mamma ja pappa ehtivät olla naimisissa 66 vuotta ja seurustelivat jo sota-ajan, mutta pappani ei halunnut silloin sitoutua, koska hän ei halunnut jättää leskeä, jos olisi kuollut sodan aikana. Meitä pelotti kovasti miten pappa uutisen kokee, mutta häntä suojaa kovasti herra Alzheimer. Pappa ei usein edes muista vaimonsa kuolemaa vaan mietti sairaalassa miten mamma jaksaa ja mitä hänelle kuuluu, kun ei käydä häntä katsomassa. Ehkä hänen surunsa tulikin sitten fyysisenä sairautena. Mutta hän on kovaa tekoa. 90-vuotias selätti vielä keuhkokuumeen. Hän on kyllä tällä hetkellä kovasti väsynyt, mutta pitkään minäkin olin tosi huonossa kunnossa talvella ja olen sentään vain puolet hänen iästään.

Eilen meillä oli sitten mamman siunaustilaisuus Kanta-Loimaan kirkossa. Mamman siunasi ystävättäreni, joka on pappi. Hän piti mammalle todella kauniin puheen ja sisareni oli valinnut kirkkoon kauniin musiikin. Arkkua olivat kantamassa mamman tyttären vävyt, minun kaikki nuoreni sekä kummisetäni. Nuoret suoriutuivat tilanteesta hienosti, vaikka se oli heille ensimmäinen kerta. Mutta he halusivat sen tehdä. He kantoivat mamman kirkkoon ja sitten kanttori soitti Vanhan virren Taalainmaalta. Veisasimme kaksi virttä ja Adagio soi kun mamma kannettiin ulos kirkosta. Koska päivä oli kaunis ja lämmin, päätimme laskea kukat vasta haudalla. Ja matkalla haudalle ja meidän lähimpien laskiessa kukkiamme taivas hetkellisesti repesi ja vettä tuli, mutta kun vieraammat alkoivat laskea kukkia, aurinko alkoi taas paistaa ja kuivuimme nopeasti. Muistotilaisuus vietettiin seurakuntatalolla ja vieraille tarjottiin ruoka. Minä ja sisareni luimme adressit, sisareni esitti mammalle säveltämänsä laulun, sisaren tytär esitti yhden laulun ja minä, sisareni ja kaikki lapsemme lauloimme yhdessä Mua tartu käteen Herra sekä Tuulien teitä. Sisareni säesti meitä hanurilla. Musiikkiesityksemme olivat aina kovasti mamman mieleen ja hän halusi usein kuulla meidän soittavan ja laulavan. Pappa jaksoi hyvin olla tilaisuudessa mukana, mutta ei hän varmasti koko aikaa tiennyt, miksi olimme kokoontuneet. Mammaa on kova ikävä, mutta toisaalta olen iloinen, ettei hänen tarvitse enää kärsiä kipuja. Hänen sairautensa kesti 11 kk 3 päivää ja kyllä siinä oli yhdelle ihmiselle ihan tarpeeksi. Olen kyllä varma, että itkua on vielä jossain piilossa, mutta tässä hässäkässä sekin on jäänyt vähän taka-alalle. Sillä toisaalta pakkohan minun on ollut ylpeä esikoisesta ja nauttia hänen saavutuksestaan. Ja tiedän, että mamma hyväksyy tämän tilanteen juuri tälläisena.

Olen nyt toista viikkoa kesälomalla. Nuoremmat lapset täyttivät lauantaina 17 vuotta ja ovat huomenna viimeisen päivän kesätöissä. Toinen heistä oli kaksi  kuukautta ja toinen kolme viikkoa työelämässä. Hyvää harjoitusta tulevaisuutta varten. Ja oma raha on ollut tärkeää molemmille.

Nuorin pääsi muuten opiskelemaan Turun ammattioppilaitokseen logistiikkalinjalle opiskelemaan, joten kolmen vuoden kuluttua hän on rekkakuski. Juuri sitä, mitä hän toivookin.

Esikoinen on varasijoilla Mikkelin kansainväliseen kauppakorkeaan ja varoiksi on haettu sekä Rauman että Kajaanin ammattikorkeakouluihin kansainvälisille linjoille. Pääsykokeet Kajaaniin ovat 9.8., jonne teemme kesälomamatkan. Mieheni on silloin kuntoutuksessa, joten matkaan meidän kanssa lähtee äitini. Rauman pääsykoe on 15.8. ja sinne lähdemme mieheni kanssa esikoisen mukaan. Se kun on mieheni 50-vuotispäivä ja hän on silloin töistä vapaalla.

Lomaa on jäljellä vielä hieman vajaat kolme viikkoa ja tällä viikolla lähdemme taas kohti pohjoista. Menemme ensin miehen kummitädille Kuopioon ja siitä sitten Kempeleeseen. Elän toivossa, että ehdin tavata myös hyvät ystävättereni matkan aikana. Viimeistään sunnuntaina täytyy olla kotona, jotta saadaan miehen tavarat kuntoutukseen pakattua.  Joten vauhtia ei tule tästä lomasta puuttumaan.

Mutta aloitin tämän loman ihan omalla matkalla. Olin ystäväni kanssa Helsingissä ja kävimme mekin tutustumassa äitiyspakkausnäyttelyyn ja söimme mukavan aterian Zetorissa. Uskokaa tai älkää, mutta silakkapihvien kyytipojaksi sopi shamppanja oikein mukavasti. Yöpyminen "Kauppaneuvos Paukun" Park hotellissa oli myös mukava kokemus.

Äidin kanssa kävimme viime viikolla katsomassa esikoisen näytelmän ( minä näin sen kaikkiaan kolme kertaa) ja se oli tosi hyvä. Sitten vierailimme papin luona kertomassa vähän mammasta ja kävimme myös katsomassa äidin serkun uutta asuntoa. Oikein mukava iltapäivä meillä olikin.

Kotona on mies vähän tehnyt remonttia. Tuulikaappi ja osa eteistä on  jo maalattu, mutta muita käsitöitä tässä taloudessa ei ole kyllä jaksettu tehdä. Mutta kyllä se tästä taas lähtee.

Nyt pitää alkaa lopetella kun nukkumatti alkaa kummasti kutsua!

Oikein mukavaa loppukesää.....yritän ehtiä tänne hieman useammin....