On nyt sitten vietetty ja lapset ovat menossa maanantaina kouluun. Keskiviikkona mies ja keskimmäinen lähtivät metsästysreissulle ja tulivat kotiin eilen illalla. Mukana oli vain vähän sieniä ei muuta. Eipä se sinänsä haittaa kun ei pakastimeen mitään enää mahdukaan. Esikoinen on ollut kotona ja tyttöystävällä. Nyt tulivat kotiin, mutta jostain syystä tuntuu, että tämä nuori alkaa olla niin kiukkuista sorttia nykyisin aina kotona ollessaan, että taitaisi olla parempi kun olisi enemmän muualla. Äidille ei enää puhuta mitään, palvelua vain odotetaan.

Nyt nuorimmat pojat ovat jälleen jäähallissa ja mies naapurin metsästysmailla. Minulla alkaa olla tällaisia hiljaisia iltoja vain itselleni! Tänään avasin myöskin talviuintikauden. Vesi oli vielä + 8 astetta, joten siellä saattoi olla pitempään kerralla eikä saunassa tarvinnut olla välillä kuin hetki. Ihanaa! Miten se rentouttaakaan ja saa sellaisen hyvän olon tunteen, että jaksaa taas vaikka mitä.

Clansyn kirja tuli perjantaina luettua loppuun. Nyt on menossa taas yöpöydälle kasautuneiden lehtien pino ennen uutta Clansya.

Siskon pipo valmistui sunnuntain aikana. Toivottavasti se sopii, sillä se on aika tiukka ja päätä myötäilevä malli. Ellei tämä ole hyvä, niin tehdään toinen. Nyt on puikoilla prinsessakämmekkäät työkaverille, jotka lupasin hänelle keväällä. Sitten voisi ehkä kutoa muutamat sukat joululahjoiksi. Ajattelin lahjoa poikien kummit itse tehdyillä sukilla. Nopeaa  ja mukavaa!

Huomenna menemme miehen kanssa syömään Kiisan-Pirttiin, jonne hän sai lahjakortin jouluna. Lapset viedään Raxiin. Ihana saada olla päivä laittamatta ruokaa eikä tarvitse edes miettiä, että mitä kaikki haluavat syödä.

Töissä on alkanut rumba helpottamaan ja on ollut tosi mukavaa kun on ollut muutama sellainen helpompi päivä. Perjantaina nautin kun tein ihan rauhassa yhtä pesäluetteloa ja todella mietin, että kaikki tulee ok. Uusia työkaveriehdokkaita on haastateltu viikolla kahteen otteeseen ja jännittää, että kukahan heistä valitaan ja millainen ihmisen sitten oikeasti työssä on. Se on sitten sen ajan murhe, kunhan vain oman paikkani saan pitää! Onneksi olen luonteeltani sellainen, etten juuri riitele kenenkään kanssa ja yritän aina tulla kaikkien kanssa toimeen. Sillä on onneksi aika pitkälle pärjännyt.

Mukavaa viikonloppua kaikille!