Vaikka en nyt itse olekaan sairaana, vaan mies. Hän valitteli kaulaansa jo pitkään, että on kipeä tuosta päältäpäin eikä voi edes paidan kaulusta laittaa kiinni. Tiistaina hän lopulta meni lääkäriin ja tuloksena oli kahden viikon sairasloma ja diagnoosi; kilpirauhasen tulehdus. Nyt meillä sitten syödään kortisonia ja odotellaan paranemista. Kaulan kipu on helpottanut, mutta kipu on kiivennyt ylöspäin. Pari päivää meni niin, ettei mies saanut suuta kunnolla auki eikä pystynyt puremaan. Samoin toinen korva oli lähes kuuro. Huomenna on nyt sitten uusi lääkäri, jossa toivottavasti jotain selviää.

Muuten viikko meni sillä tavalla normaalilla tyylillä. Töissä päivät, joista osassa oli jopa kiireen tuntua. Illat kuluivat sitten täällä kotona lähinnä dvd-tallenteiden parissa ja tv:tä muuten tuijottaen. Jonkinlainen laiskuus on vaivannut, sillä lankomiehen sukatkin ovat edelleen kesken. Kädet eivät vain ole kertakaikkiaan jaksaneet tehdä iltaisin mitään.

Uimassa kävin tiistaina ja nyt viikonloppuna molempina päivinä. Meidän ihana rantamme suljetaan tämän kuun lopussa laiturien purku- ja rakennustöiden vuoksi ja nyt on pakko käydä niin paljon uimassa kun vähänkin ehtii. Tosin olen jo etsinyt uutta paikkaa ja jutellut tänäänkin ihmisten kanssa, jotka ovat käyneet muualla ja luulen löytäneeni paikan, johon menen kokeilemaan maaliskuussa.

Tänään saimme suru-uutisen: lastemme eskaritäti oli kuollut aamulla. Hän oli saanut aivoverovuodon puolitoista viikkoa sitten, eikä hän selvinnyt siitä. Miksi meiltä aina otetaan ne ihanimmat ja parhaimmat ihmiset ensimmäisinä pois? Hän oli ihminen, joka rakasti työtään ja niitä lapsia joiden kanssa teki töitä. Hän oli iloinen ja reipas. Hän nautti ulkoilusta ja kertoi minulle muutama vuosi sitten että he olivat hankkineet kanootin. Hän oli vielä nuori, hänellä olisi ollut monta työvuotta jäljellä ja monen lapsen olisi vielä pitänyt saada nauttia hänen opetuksestaan. Hänellä oli kaksi lasta, jotka molemmat ovat jo aikuisuuden kynnyksellä, mutta esimerkiksi mummiksi hän ei vielä ehtinyt. Meitä vanhempia, joiden lapsia hän opettanut on täällä paljon ja uskon, että ikävä ja suru meillä kaikilla on yhtäläinen. Me kaipaamme häntä ja toivomme voimia hänen läheisilleen näinä vaikeina aikoina!

Meidän esikoinen taas tällä viikolla piti äidin elämää jännityksessä. Laivaristeily viikonloppuna sai pullon korkin taas kunnolla auki eikä sitä meinattu saada millään kiinni. Vielä viikollakin piti käydä baarissa. Nytpä äidin pelko onkin kova, kun lapsi on lähdössä jälleen laivalle huomenna illalla. Millaisen nuoren saan kotiin matkan jälkeen ja milloin? Sovittu kun kuulemma on, että juhlimista jatketaan vielä matkan jälkeen paikallisissa baareissa. Jälleen on tiedossa työviikko, jota vietän vähän unen merkeissä. Ei tunnu kivalta tuo ajatus, mutta millään en saa häntä ymmärtämään, ettei juominen ole hienoa eikä sillä ole mitään hyvää hänen elämässään. Koska olen itse joutunut kärsimään lapsena alkoholista ympärilläni, en haluaisi oman lapseni juovan. Eikä minua lohduta se, että hän on nuori ja kaikki pitää kokeilla. Olen nähnyt, että juomista on äärimmäisen vaikea saada poikki, kunhan sille antaa pikkusormen. Hänelle pitäisi löytää jotain sellaista tekemistä, joka näyttäisi elämästä erilaisen puolen. Mutta mitä???? Ja kuka olisi se, joka hänet pysäyttäisi, kun omat vanhemmat eivät siihen kykene? Olen yrittänyt hyvällä ja olen yrittänyt pahalla, mutta mikään ei auta! Hän lupaa ja lupaa, että hän vähentää tai lopettaa. Seuraava kerta kuitenkin taas saa aikaan sen, että kaikki hyvät päätökset häipyvät mielestä hyvin nopeasti. Eniten toivon, ettei hänelle tapahdu mitään pahaa, joka tilanteen pysäyttää vaan että hän ymmärtäisi asian muulla tavoin. Tiedän, etten voi elää hänen elämäänsä, mutta toivon, ettei se kuitenkaan jatku siten, että hän keskeyttää koulunsa ja jää tähän kotiin kokonaan meidän huollettavaksemme. Toivon, että hän jatkaa koulua taas syksyllä ja voimme viettää yo-juhlia vuoden kuluttua ja miettiä jatko-opintoja ja ns. normaalia nuoren elämää.

Nyt on alkamassa hiihtoloma myös nuoremmilla ja ainoa aamulähtijä on äiti. Onneksi on muutama päivä, kun saa jättää nuoret nukkumaan ja nauttimaan elämästä. Niin kylmää taitaa olla, ettei paljon ulkoilua tule harrastettua, mutta jos edes muutaman kerran käyvät ulkona niin olen tyytyväinen. Pääasia, että saa muutaman päivän vain huilata.

Oikein mukavaa viikkoa kaikille!