Totta se on: mun viikossa on vain maanantai ja perjantai, niin hemmetin nopeasti nämä menevät. Taas mies ja yksi pojista lähti järvelle viikonlopuksi ja minä kahden kanssa kotiin. Välillä tää homma ottaa päähän! Mutta jouduin tuossa yhden saunaillan jälkeen lupaamaan, etten mainitse metsästyksestä mitään ikinä, niin mieheni ystävällisesti lopetti pieleen menneen saunaillan manailun. Siis ilta meni mulla pieleen (muisti pätkii) ja mies ei muuta tehnyt kuin v******li asiasta. Ei edes koskenut minuun pariin viikkoon! Ei edes hyvänyön suukkoa saanut! Joten nyt mä vaan rauhallisesti ja hymyillen nautin joka perjantai kun hän lähtee. Vie vielä autonkin....

Tällä viikolla olen kustannut lapsia jäähalliin katsomaan peliä ja yhtä pojista synttäreille kaverin luo (loppuukohan ne koskaan?) sekä käynyt esikoisen vanhempainillassa. Pari päivää on tullut vettä taivaan täydeltä, joten pyöräillessä töihin ja kotiin on aina saanut suihkun. Olen lukenut ja katsonut tv:tä ja siinä se viikko sitten on mennytkin. Joka ilta yhteentoista ja aamulla kello soi viideltä. Alkaa jo väsyttää!

Huomenna on esikoisella norssipäivä ja koulua. Herätys varmaan viideltä, jotta ehtii seitsemäksi bussiin. Illalla hänen pitäisi bilettää luokkakaverien kanssa, kauhistuttaa vaan laittaa hänet juhlimaan kun tiedän, etten pääse noutamaan kotiin. Pitää vain antaa taksiraha ja toivoa parasta.

Käsityöt ovat huilanneet suosiolla, kun olen antanut olkapäiden levätä. Joudun tällä hetkellä töissä olemaan niin paljon koneella, että tuntuu kuin koko ruoto olisi jumissa. Teemme uusia kotisivuja töihin ja se teettää töitä ihan hirveästi. Mutta eiköhän tässä taas pikkuhiljaa jotain tule tehtyäkin. Kunhan ehtii. Niistä asioista en enää ota mitään "pakkopullaa".

Psykiatrini mietti maanantaina vastaanotolla, että pitäisikö lääkitystäni nostaa. Olin niin väsynyt ja pahalla päällä. Tosin siihen ehkä vaikutti sekin, että olin juuri saanut pysäköintisakon ja mies oli neljän päivän metsästysreissulla. Minulla oli silloin äidin auto, kun hän oli risteilyllä. Ja se sakko oli kiinni kahdesta minuutista. Mutta niinhän ne aina tulevat.

Ehkä siirryn nyt seuraavaksi nauttimaan dvd-tarjonnastamme, kun esikoinen on bänditreeneissä ja nuorimmainen ilmeisesti kaverin luona. Ei ole poikaa vielä näkynyt koulupäivän jälkeen kotona ja koulu päättyi jo yhdeltä.

Hyvää alkavaa viikonloppua!