Taas on saatu viikko päätökseen. Kiirettä on pitänyt koko viikon. Esikoisen Lontoon matka alkaa häämöttää ja rahaa on vaihdettu ja käyty koululla kuuntelemassa infoa matkasta. Mukavalta matkalta tuntuu, toivottavasti myös nuoret nauttivat.

Paljon en ole viikolla uskaltanut kutoa, kun olkapäät menivät ihan jumiin. Vauva, jolle kudoin housut saa nimensä huomenna, mutta housut ovat edelleen paloina. Me onneksi menemme vasta sunnuntaina käymään heillä, mutta ostin kyllä varoiksi hänelle vähän vaatetta ihan kaupasta. Löysin mukavan bodyn ja edullisen toppapuvun. Koska tiedän, että siellä kuljetaan paljon autolla, ajattelin tuon puvun olevan mukava kun se on sopivan kokoinen eikä niin iso kuin pakkauksen puku. Ja aloittelin sitten tässä alkuillasta hänelle vielä sukatkin Lidlin puuvillalangasta, josta ne housutkin ovat. Ei tunnu muuten yhtään hyvältä nytkään olkapäässä.

Alkuviikko meni kun tein sitä pahuksen kirjanpitoa. Tuntuu taas tällä kertaa takkuavan enemmän kuin yleensä. Mutta ehkä yksi kunnon rauhallinen aamupäivä saa kaiken järjestykseen taas ihan itsestään. Usein käy niin!

Huomenna mies ja keskimmäinen lähtevät kevään viimeiselle metsästysreissulle. Kyseessä on tätä riistanhoidollista ketunmetsästystä miesajona, koska koiraa ei saa enää käyttää.

Systeri soitteli aamupäivällä töihin ja kertoi, että heidän pihallaan on luultavasti kävellyt susi. Naapurin mielestä otus on näyttänyt sudelta ja jäljet ovat 10 cm pitkät ja 8 cm leveät. Kauhistuttavaa, sillä he asuvat keskellä vilkasta omakotialuetta. Häntä pelottaa laittaa lapset kävellen kouluun ja niinpä pelottaisi minuakin.

Ja äiti on ensimmäistä kertaa lähdössä viettämään talvilomaa lappiin. Lento lähtee huomenna alkuillasta. Olen hänen puolestaan niin onnellinen!

Oikein mukavaa viikonloppua!