Sitä se jo tänään on: Kalevalanpäivä! Eipä ole tullut tuota eeposta koskaan luettua, kun ei ole ollut edes koulussa pakko sitä tehdä. Lukeminen on edelleen keskittynyt vanhoihin ja uudempiin lehtiin. Kaiken kaikkiaan koko lukeminen on jäänyt vähän vähemmälle tällä hetkellä. Töissä meitä on yleensä useampi yhtaikaa ruokatunnilla, joten eipä lukeminen edistys oikein silloinkaan.

Torstaina sain sitten perheeni kotiin. Matka oli mennyt hyvin ja sukulaiset olivat olleet tyytyväisiä käynnistä. Kesällä minäkin taas käyn heitä katsomassa. Torstaina kävi myös siskon perhe vierailulla ennen risteilyä ja siskon mies sai lahjaksi ne askarteluni eli sytykeruusut. Enpä tiedä miten toimivat enkä ole kysynyt ovatko jo kokeilleet. Mutta heillä on puilla lämpiävä sauna ja takka, joten ehkä niille on tarvetta. Ei niistä kyllä tullut niin hienoja kuin blogeissa olen katsellut, mutta minulla oli paljon vähemmän kynttilää kuin ohjeessa. Seuraavalla kerralla laitan enemmän. Sillä niitä pitää kokeilla myös mökillä ensi kesänä.

Vähän on laiskottanut viikon lopulla, koska äidin liina ei vielä ole saanut alkusilmukoitakaan. Onneksi tässä on vielä aikaa.

Pyykkiä olen tänään pessyt ja katsellut kun lumen määrä hupenee silmissä. Niin on märkää pihalla ja huoltoyhtiö kävi ajamassa suuret kasat pois kevään tieltä.

Muuten päivä on mennyt lähinnä tallenteiden katselussa ja löhöilyssä. Jotenkin tuo töiden vähyys tekee sen, ettei saa kotonakaan mitään aikaiseksi. Kohta on tartuttava itseään niskasta kiinni.

Loppuviikolla järjestelin vielä kesän rippijuhlia. Juhlapaikka on varattu ja ruokailu alustavasti tilattu. Pitopalvelu lupasi laittaa alkuviikosta ruokaehdotuksia sähköpostiini, jotta pääsemme miettimään mitä tarjoamme vieraille.

Ja onneksi tänään tuli jääkiekkopronssia! Joka peli piti nousta aamulla aikaisin katsomaan, kun kentällä oli tuttuja. Hienosti pelattu ja maalihanatkin aukesivat! Se on kuten Selänne sen kiteytti; hopea hävitään, mutta pronssi voitetaan ja siitä nautitaan!

Eilen nuorimmainen aiheutti äidille sydämentykytyksiä. Hän oli mennyt pesuhuoneeseen katsoakseen jotain peilistä ja yhtäkkiä kuului kauhea kolina ja sitten itku. Poika oli pyörtynyt suorilta jaloilta ja kaatunut selälleen pesuhuoneen lattialle. Päässä oli kuhmu ja kyynärpää oli kipeä, mutta ei onneksi mitään sen vakavampaa. Meillä tahtoo lapsilla olla, että kun pituuskasvu alkaa,niin veri jää noustessa jalkoihin ja pyörtyilyä tapahtuu usein. Esikoisella niitä on ollut paljon, nuorimmalla tämä oli nyt ensimmäinen kokemus ja pelottava hänellekin. Välillä kyllä mietin, että pitäisiköhän heitä tutkia tämän vuoksi enemmän, mutta pituuskasvun kova vauhti on tehnyt tällaistä aikoinaan isälläänkin. Joten eipä kait siinä ole mitään hätää.

Nyt pitäisi alkaa tehdä tuota sivutyöhommaa tältä keväältä. Yksi kirjanpito pitäisi hoitaa kuntoon ja saada paperit tilintarkastajalle ja järjetää sitten kokous. Sen jälkeen työ onkin taas peruskauraa loppuvuoden. Mitä nyt kattoremontti voi hieman keväällä vaatia huomiota. Papereita olen jo laitellut kuntoon ja seuraavaksi ne tiedot pitää siirtää koneelle ja laatia tilinpäätös. Onneksi vuosi on ollut tapahtumien suhteen melko vähäinen, joten homma hoituu nopeasti.

Mukavaa viikonalkua!