Tämä mun kirjoitusvauhtini on näköjään todella hidastunut. Päivitys kerran kuussa, ihan hävettää. 

Yksi työkaveri ja vauva ovat sukkansa saaneet. Ja ne toisen työkaverin sukatkin ovat jo tulossa. Äkkiä niitä kutoisi, kun vain malttaisi ottaa puikot käteen. Hartiatkin tuntuvat tällä hetkellä kestävän yllättävän hyvin. Onneksi sain Ekalle taas jo uuden juoksuvyön niin kädet ovat taas lenkkeillessä vapaina eikä hartiat hyydy. 

Tallinnan matkat tuli tehtyä ja olihan ne ihan mukavia.Paljon tuli tehtyä töitä ja nautittua sentään myös hyvästä ruoasta. Tosin ostokset Tallinnassa saa jo unohtaa. Kaikki alkaa olla Suomen hinnoissa, jopa karkit kaupoissa. Niitä kun on aina vähän pojille tuotu tuliaisina. Kävimme syömässä Masha -nimisessä venäläisessä ravintolassa. Ruoka oli hyvää ja edullista ja ravintola on mukavassa paikassa heti Silja Linen terminaalin lähellä. Toisella reissulla kun yövyimme hotelli Europassa, niin tuo ravintola oli kätevän matkan päässä illallispaikaksi.

Töissä on vietetty näiden lähtijöiden kanssa läksiäiset. Olimme ensin vähän tykyilemässä hohtokeilauksessa ja hohtogolfissa ja sen jälkeen kävimme syömässä ahvenanmaalaista peltileipää (pizzaa) ravintola Niskassa. Hyvä palvelu ja mahtavat pizzat.

Pääsiäinen tuli vietettyä ihan kotona, kun tuo armeijapoika nauttii kotona olosta kun lomille pääsee. Mies kävi parina päivänä mökillä tekemässä puutöitä ja saikin puita tehtyä aika tavalla. Olen ajatellut, että jos ensi lauantaina olisi hyvä keli, niin voisi käydä mökillä pesemässä lattiat ja vaihtamassa lakanat. Sen jälkeen sinne voisi jo mennä niin, että Ekakin tulee mukaan. Pääsee välillä sisälle lämmittelemään ja tekemään hommia. Mun mielestä on väärin pitää Eka koko päivä ulkona kytkettynä, mutta kun siellä ei ole aitausta (vielä), jossa koiran voisi antaa olla auki. Tarkoitus on sellainen tänä kesänä sinne saada, kunhan vain saisi rahaa jostain vähän koottua kaikkea tuollaista varten. Tänään oli taas tili tuli - tili meni -päivä eikä kyllä juurikaan hymyilytä. 

Ensi viikolla on yksi Helsinki-päivä ja yhtenä iltana käyn isännöimässä yhtiökokouksen taloyhtiössä, jossa äitini asuu. Lisäksi on vielä yksi kokous omalla työpaikalla. Eli vauhtia pitää yllä. Niin ja tilasin itselleni myös lääkäriajan. Verenpainelääke nimittäin kuitenkin vaihdettiin, koska ei ne paineet laskeneet tarpeeksi. Se työterveyshoitajan saama tulos oli ainoa laatuaan, mutta muuten paineet oli aina siellä 145/85 eikä lääkäri oikein tykännyt. Vaikka onhan ne jo hyvin tulleet alaspäin. Lähtö oli sentään 173/100. Sitä paitsi aiemmin pidettiin yläpainetta hyvänä jos se oli 100 + oma ikä. Siihen nähden tuo minun arvoni olisi aika lähellä optimaalia. Mutta nykytiedon mukaan ne pitäisi olla kaikilla sellainen 120/70. Uutta lääkettä olen syönyt nyt pari viikkoa ja nyt ollaan vähän alle 140/80 tuloksissa. Olo tuntuu kyllä ihan hyvältä. Jännä että kun sain nuo lääkkeet niin heti pää tuntuu kevyemmältä, vaikka silloin kun lääkettä ei ollut, ei huomannut päässä mitään erikoista. 

Vappuviikon olen lomalla. Lähdemme sillä viikolla äidin kanssa käymään Kajaanissa esikoisen luona sellaisella pikareissulla. Pääasia kuitenkin että tulee käytyä. 

Me otimme muuten Ekan kanssa osaa lukukoira Sylvin haasteeseen viikon lenkkeilymääristä. Meidän tavoitteena on kävellä viikossa 50 km. Ainoa ongelma on tällä hetkellä, että emme saa matkaa mitattua, kun en ole vielä saanut kännykkään sellaista matkasovellusta. Mutta eiköhän sitä tunnin reissulla ainakin sellainen 5-7 km tule kerralla lenkkeiltyä. Katsotaan nyt miten meidän käy. Eka kyllä lenkkeilee tosi mielellään. Metsässä kierretään välillä pientä ympyrää jonkun tuoksun perässä ja pelloilla pitää pistää välillä pitkäkseen ja hieroa selkä täyteen heinänkorsia. Sitten taas liikkeelle ihan uudessa kuosissa. Ilta vain menee tosi nopeasti, kun viiden aikaan on kotona, sitten tekee tunnin lenkin koiran kanssa ja tulee laittamaan ruokaa. Ei siinä paljon muuhun aika riitä.

Armeijapoika muuten sai kuorma-autokortin, mutta ei päässyt tällä kertaa täysperävaunukurssille. Tuokin kortti on kyllä ihan riittävä, kun ei hän kuitenkaan ajattele siitä itselleen ammattia. Tämä on sellainen varasuunnitelma, kun rakennuksilla on hiljaista, niin voi sitten hakea autonkuljettajan paikkoja. Rankkaa siellä olo hänen mielestään edelleen on, mutta onneksi tänään taas tuntui paremmalta. Hänellä on ongelmana tuo nukkuminen. Ei ole tänä aikana nukkunut yhtään yötä illasta aamuun. Nukahtaa hyvin, mutta herää jossain vaiheessa yöllä eikä uskalla sen jälkeen nukahtaa kunnolla, kun pelkää ettei herää aamulla ajoissa. Tänään oli saanut terveydenhoitajalta melatoniinia. Toivotaan, että se auttaa. Ja pääsee onneksi jo huomenna lomille niin voi sitten kotona nukkua enemmän.

Armeijaa on takana jo 100 päivää, mutta jäljellä vielä 247 päivää. Pitkältä se aika tuntuu, kun sitä noin ajattelee, mutta nopeasti se menee. Heinäkuussa saa sinne sitten velipojan kaveriksi. 

Mutta tässä kaikki tällä erää! Mukavaa jatkoa!