ennenkuin pääsin kirjoittamaan. Oma koneemme on edelleen huoltamatta, mutta mieheni kone on poikkeuksellisesti kotona, kun hän on kuntouksessa puolitoista viikkoa ja siirtyy sen jälkeen uudelle työmaalle.

Aika on mennyt taas nopeasti. Elokuussa alkoivat koulut ja sen viikon lomailin. Oli ihana kuljetella lapsia kouluun ja kuulla kuulumiset aina heti tuoreena. Esikoinen viihtyy IB-lukiossa aivan mainiosti. Ainoa aine, josta hän ei pidä, on ruotsin kieli, mutta sitä ei olekaan kuin tänä vuonna. Ensi vuonna on sitten puhtaasti IB-aineita, joten sitä vuotta odotellaan. Tänä vuonna luetaan vielä normaalilukion aineita ja opetellaan englanninkielellä opiskelua.

Seuraava poika siirtyi yläkouluun ja ensi jännityksen jälkeen kaikki on sujunut todella hyvin. Hänet valittiin jopa luokkansa luottamusoppilaaksi, joka on hänelle todella tärkeää. Toinen poika jatkoi vielä alakoulun puolella ja nauttii, kun on koulun vanhimpia. He saivat lisäksi takaisin toissa vuotisen ihanan opettajansa, joten odotettavissa ei ehkä ole sellaista tuskaa kuin viime vuonna.

Tällä viikolla esim. opettaja suhtautui poikien nahisteluun aivan eri tavalla kuin viime vuotinen opettaja. Pojat olivat nimitelleet toistensa äitejä ja opettaja totesi, että aihe on kautta historian ollut miehille arka paikka, joten äiti voi tässä tapauksessa olla sekä ylpeä että harmissaan. Voikos sen paremmin sanoa!!

Lisäksi ilmoitin opettajalle, että vein keskiviikkona juuri mieheni sinne kuntoutukseen ja häntä jännitti (yllättävää kyllä) meno aivan mielettömästi. Niinpä edellisenä iltana kotona oli hieman jännittynyt tunnelma ja ajattelinkin, ettei meidän "tunnetutka" tarvitse kuin pienen ärsykkeen räjähdykseen ja niin siinä taisi käydä.

Pari viikkoa sitten esikoisella oli kastajaiset. Heidän piti pukeutua lampaiksi tai muuksi karjaksi. Esikoinen laittoi vaalean neuleen ja mustat farkut. Löysi kirpparilta "lentäjän liivin", jonka vaalea karvavuori käännettiin päällepäin, päähän laitettiin isän kypärän sisuslakki karvapuoli päälle päin käännettynä ja sääriin ja käsivarsiin neuloin mustat ja valkoiset säärystimet Ullaneuleesta löytyneellä "joustimet" -ohjeella. Viikossa 4 säärystintä, tarkoitti sitä, että olkapäät olivat lauantai-iltana aivan jumissa ja viimeinen valmistui lauantaina klo 15.00, kun torilla piti olla klo 17.00. Lakkiin ommeltiin kirpparilta löytyneestä tekoturkispuuhkasta leikatut palat korviksi ja loppu laitettiin pyllyn päälle hännäksi. Olipa muuten loistava näky. Minulla ei valitettavasti ole hänestä digikuvaa, joten ette näe millainen hän oli. Sorry! Koska isä oli tämänkin viikonlopun taas metsästämässä äitini tuli tänne, että pääsimme autolla viemään pojan reissuun. Piti minun hänet hakeakin, mutta tuli puolen yön aikoihin kävellen, kun olivat luokkakaverin kanssa todenneet olevansa niin lähellä kotia, että voivat kävellä. Poikani tuli kotiin selvänä ja fiksuna. Mummi ei uskaltanut nukkua ennenkuin poika oli kotona, kun minä nukuin kuulemma niin sikeästi, että hän pelkäsi etten herää puhelimen ääneen. Onneksi mulla oli virallinen valvoja! (sisareni ilmaus)

Muuten elämä on sujunut vanhalla mallilla. Töitä ja töiden jälkeen kotitöitä. Edelleenkään perheen nuoriso ei tee täällä muuta kuin sotkemishommia, joten kaikki kotityöt ovat minun vastuullani. Mieheni onneksi laittaa ruoan. Enpä tosin itsekään viitsi niin hirveästi siivoilla, kun se ei missään kahden tunnin kuluttua näy. Siivoan sitten kun lapset muuttavat pois kotoa. Tosin täällä missä opiskelu on mahdollista vielä yliopistossakin, ei taida tuo kotoa muutto tapahtua niin nopeasti. Enkä kyllä halua heidän muuttavankaan. Olisi täällä tylsää viikonloppuisin yksin, kun mies on metsällä.

Tämä syksy on ollut ihan loistava saaliin puolesta. Pakkasessa on jo viisi sorsaa ja paljon sieniä, joten talvella saadaan herkutella.

Keskimmäinen poika hankki koulusta heti vapaapäivän kun sorsastus alkoi ja on ollut sen lisäksi yhden viikonlopun mieheni mukana järvellä. Lapset eivät vain malta ihan niin pitkään olla veneessä kuin isä olisi, joten välillä tuntuu, että isä menee mieluummin ilman lapsia vaikka hänelle onkin tärkeää, että lapsetkin ovat innostuneita metsästyksestä. Olen yrittänyt sanoa hänelle, ettei tappaisi lasten innostusta, vaan tekisi niinä viikonloppuina kun lapset ovat mukana harrastuksen lapsien tahtiin eikä toisin päin.

Nyt kun mieheni on kuntouksessa pääsemmekin huomenna äitini luokse viikonlopun viettoon. Tämä kun taitaa olla syksyn ainoa viikonloppu, kun meillä on auto kotona. Onneksi on ollut hienoja ilmoja, että olen päässyt pyörällä kauppaan ja mieheni on kyllä aina perjantaina tarjoutunut käymään kaupassa kanssani ennen lähtöä.

Nyt täytyy mennä laittamaan pyykit narulle ja sitten kauppaan.

Hyvää viikonloppua!