Ja taas on ehtinyt kuukausi kulua kirjoitusten välillä. Käyn kyllä lähes joka päivä lukemassa suosikkini, mutta tämä oma kirjoittaminen tahtoo aina jäädä. Illalla en vain enää ehdi ja jaksa tulla koneelle.

Mutta kuukausi on taas kulunut vauhdilla. Meillä ei taida elämässä sellaista hiljaista hetkeä edes olla.

Ensimmäinen viikonloppu vietetiin äitini kanssa esikoisen luona Kajaanissa. Ajoin viikonlopun aikana sellaisen 1300 km, kun äiti mieluummin istui vieressä kuin ajoi itse. Äiti osti esikoiselle maton tupaantuliaislahjana ja esikoinen valitse paikallisesta Anttilasta ison perinteisen villamaton. Hinta oli vain 20 euroa, joten se lapsi ei ainakaan rahaa tuhlaa. Onneksi hän sai jo myös opintolainapäätöksen, jotta tulee tuolla kaukana toimeen. Me kun emme pysty häntä täältä elättämään. Ja eiköhän sitä lainat saa maksettua kun töihin pääsee. Niin sitä on itsekin aikoinaan opiskeltu. Hienoa on, että esikoinen viihtyy tuolla kaukana tosi hyvin. Kaupunki on hänestä mukava ja koulusta on löytynyt mukavia ystäviä. Ei ketään huippuystävää ole vielä tullut, mutta onhan tässä vielä aikaa.

Nuorempien syyslomaviikon mä vietin kurssilla Helsingissä. Lähdin maanantaina aamulla ja palasin torstaina iltapäivällä. Kurssi oli tosi hyvä ja antoi taas lisää intoa työhön ja siinä kehittymiseen.  Sitten pidin lomapäivät vielä perjantaina ja maanantaina, joten olin toista viikkoa pois työmaalta. Teki ihan hyvää näin syksyllä. Nyt on ollut taas intoa tehdä kaikkia töitä ja niitä on kyllä nyt riittänytkin. Esikoinen on tämän viikon ollut kotona, kun heillä oli syysloma vasta nyt. Huomenna aamulla kymmeneltä vien hänet junalle ja sitten se arki taas alkaa. Seuraavan kerran hän tullee kotiin vasta jouluksi. Mutta eihän siihen montaa viikoa enää olekaan.

Helsinkiin  mennessäni vein työkaverilleni tehdyt sukat ja hän oli niistä aivan innoissaan. Nyt on menossa toiselle työkaverille sukat, kun hän täytti 50 viime viikolla. Toinen sukka on valmis ja toinen vaiheessa. Pitäisi varmaan tänään pistellä sukka valmiiksi. Nyt on ajatuksessa ymmärryskatkos ohjeen suhteen, mutta eiköhän sekin siitä selviydy.

Nuorimmainen sai myös jo sukkansa ja seuraavaksi teen keskimmäisen sukat. Sitten pitää miettiä mikä on tilanne joululahjojen suhteen. Olisi kiva saada jotain tehtyä omin käsin, mutta koko koti on tällä hetkellä niin hirveässä kunnossa, että siivoamiseen menee varmasti vielä hetki aikaa ennenkuin on mahdollista tehdä jotain muuta. Miten voikin olla tällaisella perheellä näin paljon tavaraa???

Yöpöydällä on Michael Crichtonin Aikamatka. Ensimmäinen yli 200 sivua on nyt luettu ja ihan sellaista lukuelämystä en ole siitä saanut kuin edellistä Suora lento -kirjastaan. Nyt siellä odottavat myöskin jo ensimmäiset joululehdet: Kotilieden uusi joululehti ja Kaikkien aikojen joulu ovat jo tarttuneet ostoskoriin mukaan.

Pihaan ennätin laittaa seinäruukkuihin isot Callunat ja haravoida takapihan ja parin tunnin jälkeen alkoi sitten lumisade. Torstaina saimme lunta lähes 10 senttiä. Aivan upean talvinen maisema on tällä hetkellä, mutta ensi viikoksi on jo luvattu vesisadetta, joten kyllä se siitä taas synkäksi muuttuu. Polkupyörän saisi jo laittaa talviteloille, sillä en halua ajaa enää siinä vaiheessa kun voi olla mahdollista liukastella. Se ei vain taida tällä hetkellä mahtua meidän varastoon. No, tilaa sille on tehtävä. Pihalla se menee talven aikana pilalle.

Tämä viikko on kyllä mennyt nopeasti kun koko perhe on ollut koossa. Pojat ovat tulleet hyvin toimeen keskenään ja on ollut oikein mukavaa. Keskimmäinen sai kesätyöpaikastaan pari elokuvalippua ja eilen olimme katsomassa Tie pohjoiseen -elokuvan. Siis minä ja nuoremmat lapset. Mies ei elokuviin tule eikä esikoinenkaan siitä pidä, kun polvet tulevat kipeiksi. Ei ole nivelvaisten hommaa tuo ahtaissa tiloissa istuminen. Minullakin oli kaksi lippua, joista toisen annoin nuorimmaiselle. Tänään pitäisi mennä katsomaan vielä toinen elokuva. Pojat ehdottivat uutta Bondia ja minä uutta Varesta, kun siinä pitäisi olla esikoisen avustajana jossain pienessä kohtauksessa. Pitää katsoa sopivia ajankohtia.

Pyykkiä pitäisi pistää koneeseen ja käydä äänestämässä. Uimaankin tekisi tänään mieli, sillä kaksi kertaa tällä viikolla on jäänyt väliin. Torstaina halusin tehdä pihasiivouksen ja eilen olimme siellä elokuvissa. Eiköhän nämä kaikki saa päivään mahtumaan kun sovittelee. Nyt tuo uiminen tuntuu tärkeältä kun on niin talvinen maisemakin tarjolla.

Kaksi kertaa olemme tämän kuukauden aikana vielä käyneet mökilläkin saunomassa. Molemmilla kerroilla on pitänyt tehdä pihasiivousta oikein urakalla. Toisella kerralla haravoin yli kolme tuntia, jotta sain kaikki lehdet pois pihasta ja toisella kerralla niitä jäi vähän  yhdelle alueelle kun en ennättänyt kaikkea. Saatiin siitäkin kunnon riita aikaan, kun perheen muiden mielestä ei tarvitse koskaan tehdä mitään hommia ja olisin halunnut hieman apuja. Mies sai siitä taas aiheen kunnon riitaan, joten hän ei saunonut vaan istui loppuillan autossa. Olen jo oppinut, että annan hänen olla kun sille päälle sattuu ja jatkan omia hommiani. Jonain päivänä se loppuu, siitä olen varma. Pari vuotta kun vielä jaksaisi.....Se, että hänellä on jatkuvasti särkyjä ja kipuja, ei anna oikeutta koko ajan rähjätä meille muille. Enkä millään ymmärrä, että jos on niin kauhean kipeä, ettei voi mitään tehdä, niin miten ihmeessä metsässä pystyy kävelemään tuntikausia? Tai jos suuttuu jostain, niin saattaa kävellä kilometrikaupalla ilman sen suurempia ongelmia.....

Vuoden kulku -blogin Minna kirjoitti reumastaan ja lähetin sen tekstin myös mieheni luettavaksi. Hänellä on aivan samat oireet, mutta verikoe ei näytä reumaa. Siihen kun vain saattaisi saada hyvät lääkkeet, jotta elämä olisi helpompaa. Tosin olen sitä mieltä, että mieheni ei haluakaan luopua kivuistaan, koska silloin ei voisi valittaa ja pitäisi ehkä tehdäkin jotain. Nytkin hän on ollut sairaslomalla koko lomansa jälkeisen ajan eli yhteensä kotona 5 viikkoa. Ei kiva!!!

Äänestämään tosiaan pitäisi mennä, mutta kun ei yhtään tiedä ketä äänestäisi. Tein vaalikoneenkin, mutta se antoi ehdokkaan, jonka puoluekanta ei taas sovi minulle....kyllä on vaikeaa. Ja äänestämättä ei voi olla. Sittenhän en voisi edes valittaa....

Kai te muistitte kääntää kelloja kohti tämän vuoden juhannusta eli taaksepäin aamulla? Itse en kääntänyt niitä vielä illalla kun menimme nukkumaan (en muistanut edes) niin aamulla olikin mukava herätä siihen, että kännykän kello oli tunnin vähemmän kuin herätyskello. Jes!!

Oikein hyvää talviaikaa teille kaikille!