Oikein hauskaa vappua kaikille!

Tässä on taas pari viikkoa hurahtanut ilman merkkiäkään minusta. Nyt täytyy myöntää, etten ole myöskään ehtinyt lueskella blogeja, sillä töissä on alkanut selvästi olla kiireempää. Tosin melkein kaikki järjestämämme koulutukset ovat nyt keväällä ja se teettää paljon töitä myös minulle. Yhdessä koulutuksessa olen mukana ihan suunnitteluvaiheesta saakka. Lisäksi on paljon muuta. Esimerkiksi viikon kuluttua tyky-ryhmämme, johon minut viime vuonna valittiin järjestää nyt ensimmäisen tapahtumansa viikon kuluttua ja on pitänyt tilata ruokia, miettiä aikatauluja, tilata kuljetuksia ja tehdä kutsuja. Lähdemme vaeltamaan Kuhankuonon retkeilyalueelle ja paistamme siellä myös makkaraa. Viikko sitten kävimme siellä kaverin kanssa tutkailemassa reittiä ja testaamassa aikataulun pitävyyttä.  Tulimme siihen tulokseen, että ehkä bussin pitäisi noutaa meidät takaisin vasta tuntia myöhemmin, jotta makkaranpaistolle jää kunnolla aikaa. Eli lisää järjestelyjä.

Kotona elämä on sujunut vähän "jäitä poltellessa". Elämä soljuu normaalilla vauhdilla eteenpäin. Päivät töissä ja koulussa ja illalla ruoanlaittoa, pyykkiä ja muita kotihommia. Myös nyt pyykkikone käy, sillä tällaiset päivät kun pyykit saa ulos pitää käyttää hyväksi. Oli sitten vappu tai ei!

Vanhenin taas vuodella viime lauantaina ja vietin syntymäpäivääni yksin elokuvateatterissa. Olin katsomassa uusimman Vareksen ja tykkäsin kovasti. Antti Reini on aina kuulunut suosikkinäyttelijöihini. Mielestäni hän onnistuu myös Vareksena ihan hyvin. Hän on riittävän eleetön ja jäyhä tuohon rooliin. Ja tässä elokuvassa Vares myös rakastui. Eleettömästi kuten suomalainen mies sen tekee. Mutta kuitenkin erittäin näkyvästi...Sunnuntaina sain sitten syntymäpäivälahjani: uuden polkupyörän. Tosin sen hankinta ei mennyt aivan ajatusteni mukaan, mutta pääasia on, että nyt minulla on uusi hieno naisten polkupyörä. Matala runko ja etukori olivat ne vaatimukset, joita pyörälle asetin. Väri on kaunis valkoinen ja merkki Jupiter. Yksi työpäivä uudella pyörällä on takana ja matkat sujuivat tosi vauhdilla.

Siskoni kävi tuomassa lahjan jo edellisenä lauantaina, kun he tulivat miehensä kanssa laivalta juhlimasta siskon syntymäpäivää. Vaihdoimme Nomination koruihimme laatat. Minä sain laatan, jossa lukee "Happy birthday" (olisin ostanut saman siskolle, jos liikkeessä olisi ollut) ja sisko sai onnenapilan. Onneksi hänen korussaan ei vielä ollut sitä.Joimme siinä samalla sitten syntymäpäiväkahvit, koska siskon perhe ei päässyt varsinaisena juhlapäivänä käymään. Siskolla oli työkiireitä hanurileirin parissa. Äidin piti tulla kylään lauantaina, mutta kun tuo miehen ryökäle meni  hankkimaan kunnon flunssan ja oli sairaslomalla ei äiti uskaltanutkaan tulla kylään. Hänen olisi kurja nyt sairastua, kun ei voisi sitten käydä katsomassa vanhempiaan. Ja mamma on tosi huonossa kunnossa. Kävimme siellä viime sunnuntaina ja mamma oli todella väsynyt koko ajan. Hän kyllä tunnisti meidät ja vähän juttelikin, mutta pääasiassa nukkui. Perjantaina illalla häntä oli taas käytetty poliklinikalla huonon kunnon vuoksi, mutta mitään ei voida tehdä. Lääkäri oli sitä mieltä, että toimimaton maksa ja siitä johtuva myrkkyinen veri ovat kaiken takana. Kurja, että tätä vain kestää niin pitkään. Vaikka luopuminen rakkaasta on tuskaa, mamman kohdalla tuntuisi kyllä olevan helpotus. Hän itsekään ei pidä tilanteestaan ja on välillä todella rauhaton. Ymmärtäähän sen, että ihminen, joka on aina kulkenut, ollut iloinen ja vauhdissa, ei voi ymmärtää, miksi hän ei kykene siihen enää. Ja sivusta katsominen tuntuu pahalta.

Joku ihmetteli kommenteissaan tuossa viime kerralla, että miksi mies ei syönyt paluumatkalla. Todellisuudessa en tiedä, mutta arvata voin. Hän rakastaa minun kiusaamistani ja kun ei silloin heti syöty ensimmäisessä paikassa, hän päätti ettei syö koko matkalla. Saa minulle aikaan äärettömän huonon olon. Tai niin hän luuli. Enää en välitä. Olen päättänyt, että elän tässä suhteessa omaa elämääni ja hän omaansa. Asumme yhdessä niin kauan kuin on tarpeen ja ehkä loppuelämämme, jos en osaa lähteä tästä. Ehkä kuitenkin jossain vaiheessa saan riuhtaistua itseni irti....Mies oli nimittäin sanonut ennen ensimmäistä pysähdystä, että hänellä oli nälkä jo lähtiessä, joten tuskin se siitä mihinkään katosi päivän aikana. Hän vain ei voinut antaa periksi sitä, että ensimmäinen pysähdys meni pieleen, kun ei oltu riittävästi puhuttu mitä jokainen haluaa syödä ja miten jonotetaan. Mutta tällaista meidän elämämme on. Harmittaa vain, että lapset oppivat vähän huonon tavan hoitaa parisuhdetta. Mutta ehkä he haluavat tehdä kaiken toisin kuin kotona ja todella osaavat rakastaa omia puolisoitaan joskus. Rakkautta ainakin minä olen yrittänyt aina meillä näyttää. Olen pitänyt poikia sylissä, halaillut ja suukotellut pienestä pitäen paljon. Ja edelleenkin he tulevat ainakin kerran päivässä äitiään halaamaan. Vaikka riitojen aikana asettuvatkin nykyisin aina isänsä puolelle. Asia josta en pidä. Heidän ei kuulu valita puoltaan vaan olisi parempi, että poistuisivat takavasemmalle ja odottaisivat tilanteen rauhoittumista. Minua vain harmittaa enemmän, kun tunnen jääväni kaikkien jalkoihin niissä tilanteissa. Tosin esikoinen ei osallistu näihin tilanteisiin eikä muutenkaan juuri ole kotona. Viikonloppuna hän kävi kertomassa nähneensä unta, että minä ja hän olimme muuttaneet Vantaalle, kun hän oli päässyt kouluun Helsinkiin. Perheen mustalampaat, kuten me itseämme nimitämme. Herkkikset ja lukuhimoiset äiti ja esikoinen....

No, nyt pyykkikone alkaa tuolla tulla valmiiksi, joten siirryn viemään pyykkejä narulle. Tarkoituksemme on myös lähteä käymään vappuajelulla mökillä, joten ehkä tuon miehenkin olisi syytä heräillä....sohvalta.....kuorsaavan vaimon vieressä ei voi nukkua.

Taas on saatu pari viikkoa menemään ilman kirjoittelua. Mistähän moinen "kiire" on mukamas peräisin?

Töissä on ihan oikeasti alkanut olla kiirettä. On kokouksia, joihin pitää osallistua ja monenlaista koulutustapahtumaa, joissa riittää järjestelyä. Ihanaa kun päivät kuluvat nopeasti oikeassa työnteossa. Viihdyn työssäni edelleen erinomaisesti. Samalla on vielä järjestelty myös tyky-päivän ohjelmaa, joka sekin vie aikaa. Onneksi lähes kaiken saa tehtyä nykyisin tuolla sähköpostilla. Viime viikolla oli lisäksi yksi kokouspäivä Helsingissä ja lähdinkin sinne jo edellisenä iltana, ettei tarvinnut lähteä aamulla millään ylitäydellä bussilla kovalla kiireellä liikkeelle. Kokous oli erittäin hyvä ja sen seurauksena työmääräni hieman lisääntyi.

Pääsiäinen vietettiin nyt sitten Kempeleessä. Pääsimme lähtemään kiirastorstaina työpäivän jälkeen klo 17.00 ja perillä olimme 1.30. Ehdimme siis nukkumaan saavuttuamme vielä ihan hyvän yön. Minä tietysti sain sitten tuossa menomatkalla jotain flunssan poikasta ja pyhät kuluivat yskiessä. Lauantaina kävin päivällä pitkällä lenkillä, mutta muuten pyhät menivät sisätiloissa. Papan sukat tuli kudottua valmiiksi tällä matkalla. Nyt pitäisi saada puikoille mamman kämmekkäät ja sitten olisi vuorossa kuopuksen opettajan sukat, sillä eihän tätä kouluvuotta ole enää paljon jäljellä. Pääsiäissunnuntaina ajelimme kotiin rauhallisesti ja Seinäjoen ABC:llä kävimme kuopuksen kanssa syömässä pizzat. Mies kiukutteli tapansa mukaan eikä tullut syömään ja keskimmäinen tuli flunssaan eikä ruoka maistunut. Maanantai menikin sitten huilatessa ja työviikkoon laskeutumisessa.

Tällä viikolla en uskaltanut käydä edes uimassa, kun tuo yskä on aika kamalaa edelleen. Ajattelin käydä huomenna kuunteluttamassa keuhkoni, ettei ole mitään jälkitautia esiintymässä.

Nyt pojat ovat tuolla pihalla vaihtamassa autoihin renkaita ja esikoinenkin sai perjantaina korttinsa takaisin, jotta nyt hänkin saa taas ajella ja äidin on aika siirtyä polkupyörään. Nopeasti tuo 10 kk kului, vaikka tapahtuessaan se tuntui aivan uskomattoman pitkältä ajalta. Uskon nuoren kyllä ottaneen opiksi tästä tilanteesta. Toivottavasti hän ei taas pudota äitiään korkealta ja kovaa.

Eilen aamulla pidin tässä huushollissa vähän palopuhetta siivouksen puolesta ja kiukuissaan pojat alkoivatkin siivota vähän paikkoja parempaan kuntoon. Mutta lyhyt oli ilo. Tänään ei taas enää muistettu, että ne astiat viedään pois siitä olohuoneen pöydältä ja roskat laitetaan roskiin....taidan kohta muuttaa tästä talosta jonnekin yksin. Saisin sellaisen kodin ja ympäristön, jossa minäkin viihtyisin....

Tänään on kyllä yritettävä saada aikaiseksi oikein ulkoilupäivä, sillä keli on mitä upein! Jospa menisin vähän haravoimaan tuonne takapihalle ja kävisin vaikka lenkillä kävellen tai pyöräillen. Ja pyykkiä voisi laittaa koneeseen, sillä se varmasti kuivaisi tänään jo pihalla. Siispä hommiin!

Ihan selvästi ulkona on jo kevät, vaikka toiset povaavat takatalvea. Meilläpäin on melkein kaikki lumi jo hävinnyt ja krookukset naapureiden pihoilla alkavat kukkia. Meidän pihalta ne on  joskus vienyt pupu tai myyrä.

Viikko on taas mennyt enemmän tai vähemmän vauhdikkaasti. Päivät töissä ja illat täällä kotosalla hirmuisella vauhdilla. Viikolle osui kaksikin kokousta, joissa olin mukana ja lisäksi toimin toisessa sihteerinä, joten töitä riitti. Perjantaina kävin myöskin työterveystarkastuksessa ja olinkin tosi hyvässä kunnossa. Kaikki arvot olivat tosi hyviä ja verenpainekin oli ihanne lukemissa, vaikka siinä olikin käyty juuri elämää lävitse ja nostettu kyllä varmasti kaikkia paineita.

Vilukissi kyseli viime kommentissaan, että olenko jutellut mieheni kanssa näistä asioista. Kyllä tässä on koetettu välillä puhua vaikka kuinka, mutta kun hänessä ei koskaan ole mitään vikaa. Me vain emme ymmärrä häntä tai emme halua ymmärtää tai sitten me käyttäydymme niin että se ärsyttää häntä. Jo kymmenisen vuotta sitten kun olimme nuorimmaisen kanssa ongelmissa meille suositeltiin perheterapiaa, tai pariterapiaa, mutta kun mieheni ei mielestään sitä tarvinnut, homma meni siihen, että minä kävin kaksi vuotta terapiassa. Mutta ei se auta jos vain yksi yrittää tilannetta parantaa ja siihenhän se meilläkin meni, että minä hoidin vain itseäni, jotta jaksan tätä perhe-elämää. Enkä uskalla edes ajatella, että jättäisin masennuslääkkeeni pois. Se pitää minut sentään pinnalla. Mutta tämä on nyt tätä ja ehkä elämässäni on vielä joskus jotain muutakin tarjolla. Kunhan lapset kasvavat jne....ei se lähteminenkään niin helppoa ole, kun kuitenkin tätä yhteistä taivalta on jo niin pitkälti takana.

Eilen olin nuorimpien kanssa päivän äidin luona. Meillä oli todella kivaa, kun nykyisin käymme siellä todella harvoin. Yhtiökokouspäiväkin saatiin siinä sovittua ja äiti hoitaa kutsut eteenpäin talossa. Sitten on taas sekin homma tältä vuodelta paketissa. Äiti laittoi meille ruoaksi uunilohta ja perunamuusia ja ai, miten se olikaan hyvää. Paljon tuli juteltua ja maailmaa parannettua. On se hyvä, että ihmisellä on äiti!

Tällä viikolla kävin myöskin kaksi kertaa lounaalla kavereiden kanssa. Ensimmäisenä oli vuorossa vanha työkaveri ja toisella kerralla vanha kurssikaveri. Aivan ihana tavata ja jutella.

Mies oli eilisen päivän korjaamassa esikoisen autoa katsastuskuntoon ja se katsastus täytyy hoitaa huomenna. Toivottavasti sillä saa sitten taas vuoden ajella. Kohtahan se esikoinen pääsee sillä itse taas liikenteeseen. Ja tuo mies lupasi minulle syntymäpäivälahjaksi uuden polkupyörän, jess!!! Olenhan tässä muutaman vuoden ajellut esikoisen miesten pyörällä ja kyllä se vähän hankala on.

Tänään on taas tämä virpomispäiväkin menossa, mutta ainakaan vielä ovemme takana ei ole käynyt ketään. Onneksi! Taitaa olla täällä jo kaikki lapset sen verran isoja, etteivät enää kierrä kerjäämässä.

Ja Turun Sanomien aprillipilana oli uutinen siitä, että pullojen palautuksesta tulee huomisesta eteenpäin verotettavaa tuloa. Pullonpalautuskoneisiin laitetaan laitteet, jotta palauttajat voivat rekisteröityä pulloja palauttaessaan ja tiedot siirtyvät siitä sitten verottajalle. 36,50 euroa saa vuodessa palauttaa verovapaasti. Tänään kuulemma voi netissä ottaa adressissa kantaa lain kaatamiseksi vielä ennen sen voimaan tuloa. Kuinkahan moni on tänään palauttamassa pulloja, ettei huomenna tarvitse rekisteröityä....

Nyt pitäisi lähteä käymään kaupassa, pestä vähän pyykkiä ja käydä uimassa. Siinä sitä sitten taas on hommia riittävästi tälle päivälle. Ja jos aikaa jää, voisi katsoa tallenteita pois koneelta, että saa tilaa pääsiäistä varten. Tarkoituksemme on jälleen yrittää päästä tuonne Oulun seudulle kylään. Katsotaan kuinka meidän käy!

Oikein mukavaa alkanutta huhtikuuta kaikille!

On sitten taas tehty tänä aamuna ihan urakalla. Onneksi meidän kellot ovat jo niin fiksuja, että ymmärtävät melkein kaikki itse tehdä tämän renkutuksen. Itsehän en tätä hommaa ymmärrä lainkaan. Se on sitten niin turhaa....Ainoa, jonka kanssa meillä on ihan hemmetisti aina hommaa on digiboxi, jonka ajan siirron lisäksi pitää siirtää myös tuota aikavyöhykettä. Muuten talletukset ovat ihan mitä sattuu ja se on meidän perheessä katastrofi. Ellei talletuksessa ole ne metsästysohjelmat, joita on odotettu niin voi kauhistus. Tosin harmittaa myös minua, jos omat ohjelmat ovat pielessä, jotka haluan katsoa myöhemmin paremmalla ajalla.

Ja tänään on taas myös Marianpäivä, joten jouluun on enää 9 kk. Jospa se menisi tänä vuonna paremmin kuin viime vuonna. Aika näyttää.

Mutta jospa sitten palataan vähän taaemmas meidän perheen tapahtumissa. Työpaikalla oli kansainvälisenä naistenpäivänä henkilöstökokous ja meidän viraston miehet olivat aina ihania. He olivat hankkineet jokaiselle viraston naiselle ruusun, jotka jaettiin ennen kokouksen alkua halausten kera. Viraston iso päällikkö hoiti halaukset muiden ollessa kateellisena vieressä. Muutenkin kokouksen alussa oli extrapuuhaa, kun kaksi työntekijää oli ehtinyt vuoden alussa täyttää pyöreitä ja virasto muisti heitä lahjalla sekä minä niillä sukilla. Sukat olivat molemmille mieluisat ja sopivat. Eli suht hyvin onnistuu tämä tekeminen ilman varsinaista mittaa.

Vanhan työkaverin kanssa yhtenä iltana kahvilla ja olikin kiva taas päivitellä tapahtumia.

Kävin myös poikien kanssa katsomassa elokuvan Härmä. Meidän mielestämme elokuva oli tosi hyvä vaikka kaikki arviot eivät ole niin hyviä olleetkaan. Aihe oli rankka; esikoisen perimysoikeus ja sen ohittamisen vaikutukset ennen vanhaan. Monikaan isä ei varmasti uskaltanut tehdä aikoinaan tuollaista ratkaisua. Kyllä esikoisen oikeus oli niin vahva vaikka sitä ei ollut edes lakiin kirjoitettu.

Vuoden sivutyönä suoritettava kirjanpito on taas saatu tehtyä ja se onnistui kerrankin ihan kertaheitolla. Mahtavaa. Nyt vaan kokousta suunnittelemaan, kunhan tilintarkastajan lausunto saadaan.

Uusi oikeusministeri kävi virastossamme vierailulla ja pikaisesti hän siitä omankin pöytäni ohi kulki ja tervehti. Oikein miellyttävän tuntuinen henkilö.

Uimassa olen pyrkinyt käymään ainakin kerran viikon aikana ja kahdesti viikonloppuna. Laskin juuri eilen, että mahdollisista uintikerroista käymättä oli jäänyt neljä tämän maaliskuun aikana. Eli taukoa olen ottanut hyvin takaisin. Ja kyllä se on ihanaa. Nyt vedessä pystyy olemaan jo pidemmän ajanjakson kerralla ja nauttimaan oikein uinnista.

Metsästykset päättyivät tältä vuodelta tämän kuun aikana ja nyt on taas muutama kuukausi vähän rauhallisempaa. Vahinkoeläin metsästystä meillä taas harrastetaan koko vuosi, mutta sitä voi tehdä arki-iltoina eikä se vie viikonloppunakaan koko viikonloppua.

Oma auto on saatu peltikorjauksesta ja kyllä se on nyt hieno. Olivat pesseetkin sen samalla kun maalattiiin. Ihana sillä on taas ajella. Heti kun se saatiin kotiin, kävimme ilta-ajelulla Sastamalassa, kun mies osti aseeseensa uuden kiikarin. Mukava matka ja paljon tuli samalla katseltua taivaalle kun Venus ja Jupiter siellä kirkkaasti vilkkuivat.

Tällä viikolla kävin myös hammaslääkärin vuositarkastuksessa ja sain aivan ihanan vastauksen. Reikiä oli nolla ja se pieni puhditus, joka tarvittiin, tehtiin samalla kerralla. Satasen siinä sitten köyhtyi, mutta onneksi ei tarvitse mennä toista kertaa.

Mies oli viikon ajan kuntouksessa, kun pääsi työpaikan kautta Aslak-kuntoukseen vuoden ajaksi. Ensimmäinen jakso on nyt suoritettu ja seuraava on sitten elokuussa.

Haaveena on olla itse silloin lomalla ja viettää viikko poikien kanssa matkustaen vähän jossain päin Suomea. Tarkoitukseni on pitää lomaa kesällä neljä viikkoa ylioppilasjuhlista eteenpäin, jotka meillä on siis vasta heinäkuussa. Sitten pitäisin yhden viikon syyskuussa ja tarkotukseni on lähteä katsomaan ruskaa pohjoiseen. En ole koskaan siellä siihen aikaan ollut. Kolmas jakso lokakuussa kun pojilla on ammattikoulusta syysloma elleivät he sitten silloin pääse töihin ja neljäs jakso helmikuussa hiihtoloman aikoihin. Sitten jää vielä muutama päivä ihan yksittäisiksi. Minulla kun on tänä vuonna nyt sitten jo valtion pisimmät lomat eli 38 vuorokautta.

Meillä oli aivan ihana viikko, kun olin poikien kanssa keskenään. Vanhin on edelleen suurimman osan ajastaan kaverinsa luona, mutta kävi hän sentään viime viikolla yhden tai kaksi yötä kotonakin nukkumassa. Illat olivat rauhallisia ja mukavia. En ymmärrä miksi meidän perheen tunnelma on ihan erilainen silloin kun mies on kotona. Jokainen meistä elää kuin varpaillaan, ettemme suututa häntä mistään tai aiheuta muuta mielipahaa. Samoin pelkäämme sitä, että hänellä on kipuja ja hän on sen vuoksi harmissaan. Välillä tulee mietittyä, että mitä ihmettä teen tässä suhteessä, jossa on niin usein huonoja hetkiä....ehkä joskus tulee vielä toisenlaisiakin ratkaisuja tehtyä elämässä.

Perjantaina olin vanhojen työkavereiden kanssa syömässä töiden jälkeen ja vaikka mies tiesi, etten ole kotona kun hän tulee ja hän oli antanut minulle luvan mennä tapaamiseen, oli täällä kotona tunnelma kun haudassa kun tulin. Reaktiot olivat että ai, tulin jo. Miksi en ollutkaan kotona kun mies tulee viikon jälkeen kotiin. Enkö ollutkaan kaivannut häntä??? Eihän se sitä tarkoita, mutta en kyllä tiedä olenko edes kaivannut häntä. Vai nautinko liiaksi siitä,  että kukaan ei vahdi mitään teen ja milloin. Kenelle soitan ja mitä puhun...ihmettelen tätä itsekin. Mutta syömässä meillä oli tosi kivaa! Oli kiva jutella menneistä ja nykyisistä asioista ja miettiä ehkä vähän tulevaakin. Totesimme, että pieni on maailma, kun oma keskimmäiseni ja toisen työkaverin yksi lapsista kulkevat nykyisin koulussa samoissa porukoissa.

Esikoinen sai kesätöitä. Hän pääsi paikalliseen lastennäytelmään mukaan kesäksi. Näytelmä on vain 30 min päivässä eikä palkka ole kovin iso, mutta on se tyhjää parempi. Ja lipputuloista oli luvattu vielä pieni osuus kiinteän palkan päälle. Kaksi kuukautta kuluu näytelmän parissa. Esikoinen oli aivan hämmästynyt, kun oli mennyt pitkästä aikaa soittelemaan bändikämpille ja siellä töissä olevat tahot olivat tiedustelleet, että haluaako hän mukaan. Pääsee mukaan ilman castingia jos vain haluaa ja tietysti hän halusi. Myöskin hakupaperit ensi syksyä varten on laitettu Mikkelin Aalto-yliopiston kansainvälisen kauppakorkean linjalle. Nyt pitää vain toivoa, että pisteet sinne riittävät loppukokeiden jälkeen. Toivottavasti ei iske mikään paniikki loppukokeissa vaan menevät yhtä hienosti kuin tähänkin asti.

Käsityörintamalla on ollut vähän hiljaista. Papalle aloin kutoa sukkia ja kunhan saan ne ja mammalle aikomani kämmekkäät valmiiksi käyn heillä kylässä ja vien tuliaisia. Viime sunnuntaina siellä poikkesin ekan kerran joulun jälkeen, kun kävimme viemässä mökille tavaraa petoloukkujen rakentamista varten. Onneksi he voivat tällä hetkellä taas hyvin. Mammakin on taas jo paljon pirteämpi. Toimimaton maksa vain aiheuttaa monenlaista ongelmaa aina välillä. Onneksi hän ei itse tunnu ihan ymmärätävän sairautensa laatua, kun hänellä ei ole kuumetta, ei hän mielestään ole myöskään sairas. Ja pappa on aivan ihanan pirteä nykyisin. Hän on iloinen ja juttelevain, kun käymme kylässä. Äiti on hänen kanssaan käynyt jo ulkoilemassakin kun kelit ovat parantuneet.

Aamusta kävin jo laittamassa pihapurkkeihin ruukkunarsissit tuomaan väriä pihalle. Samalla vähän harjasin roskia pois ja vein muitakin roskia pois pihalta. Kyllä on mukava, että lumet ovat hävinneet vauhdilla. Mietin jo, että olisiko huomenna hyvä keli lähteä töihin pyörällä. Aamu näyttää mihin sitä kallistuu...esikoisen autoon vai polkupyörään. Kohtahan se esikoinen saa korttinsa takaisin ja pääsee itse autoilemaan, joten sitten äiti aloittaa pyöräilyt ihan tosissaan. Kuntoa on tässä syytäkin saada nostettua. On se sen verran alamaissa vielä sairastelun jälkeen. Huomasin perjantaina kävellessäni kaverin kanssa autolle, että rinnasta otti, kun vauhti kiihtyi. Hieman pelästytti. Onneksi ensi viikolla on työterveyshoitajan tarkastus (tulee sellaisia vuosia täyteen tänä vuonna, että saa terveystarkastuksen) ja voi jutella näistä tuntemuksista. Verikokeissa kävin perjantaina aamulla.

Nyt täytyy laittaa pyykit narulle ja lähteä uimaan!

Mukavaa sunnuntaina kaikille!

Älyttömän nopeasti menikin! Maaliskuu alkoi jo ja pitäisi kevään tulla. Toivottavasti se tapahtuu nopeasti, sillä minä en pidä keväästä. Se loska jota lumien sulaminen tuottaa ja kelit joista ei aamulla tiedä mitä illalla on, eivät kuulu mieluisiin.

Hymyilevä tyttönen tuossa kommentoi, että kuulostan virkeämmältä kuin vähän aikaa sitten. Ja huomaan sen itsekin. Olen varma, että sen aiheuttaa minulle tuo avanto! Kaksi kuukautta ilman sitä ihanaa tunnetta kylmästä vedestä ja kuumasta saunasta ja ihanasta rauhasta sai minut jo lähes masentumaan. Onneksi nyt olen päässyt käymään vedessä monta kertaa viikossa. Viikonloppunakin olin molempina päivinä.

Perjantaina mieheni vei auton peltiremonttiin omalle luottokorjaamollemme ja onneksi lähti liikkeelle jo aamulla. Hoitokodista oli soitettu, että mamma voi huonosti. Hän oli hyvin väsynyt, nukahteli kesken aamupalankin. Lisäksi rinta ja oikea kylki olivat ihan mustat ja kasvot vähän kellahtavat. Äiti ja mieheni lähtivät heti viemään mammaa terveyskeskukseen, jossa odottelivat monta tuntia ennenkuin asiat taas etenivät. Mamma oli kipeä ja väsynyt ja joutui vielä odottamaan. Lopulta onneksi pääsi sairaalaan ja on ollut nyt sisällä koko viikonlopun. Vointi kääntyi taas paremmaksi ja kaikki arvot ovat ihan hyviä, joten varmasti hän huomenna pääsee pois. Näin toivomme. Nyt kun hän lopultakin on hoitokotiin niin kotiutunut, että kaipaa sinne papan kanssa istuskelemaan, olisi kiva, ettei sairaala-ajasta tulisi kovin pitkää. Mitään selkeää syytä tälle kohtaukselle ei siis tullut, mutta ilmeisesti tuo huonotoiminen maksa aiheuttaa näitä kaikenlaisia temppuja vanhalle ihmiselle. Koska mamman vointi parani, emme lähteneet täältä sitten esikoisen autolla häntä edes katsomaan vaan odotamme että saamme oman auton ja menemme sitten taas hoitokotiin. Tietysti jos tulee käänne huonompaan lähdemme vaikka heti menemään, mutta vielä sitä toivoo, että on aikaa.

Tänään olen tehnyt kirjanpitoa viime vuodelta tuossa sivutyössäni ja sainkin sen hyvää alkuun. Ei mene kuin hetki, että saan kaikki kuntoon ja paperit tilintarkastajalle.

Toisen työkaverin sukat tulivat valmiiksi perjantaina ja eilen ja tänään sain jo toisen työkaverin toisen sukan valmiiksi. Onneksi vielä on aikaa torstaihin, jolloin heidät tapaan kokouksen merkeissä. Kyllä tavallisia sukkia neuloo paljon nopeammin kuin noita kuvioneuleisia. Mutta mielestäni nuo kuvioneuleuleiset ovat kyllä tosi kauniita.

Lukemisena on tällä hetkellä Robin Cookin Äkkikuolema, eikä sitäkään malttaisi jättää kädestään. Se on taas taattua sairaaladekkaria.

Pyykkiä tuli tänään pestyä ja pino alkaa mukavasti huveta. Ehkä tässä jossain vaiheessa jo ehtii jopa siivoamaan. Vielä en ole ottanut asiasta mitään paineita, kun villakoirien sekaan sovitaan eikä porukkaa häiritse.

Esikoinen on koko viikon viettänyt kaverinsa kämpillä ja on siellä vielä ensi yönkin. Hän on edelleen tehnyt paljon kouluhommia ja lukenut myös kemian koetta varten, joka on vasta viikon kuluttua. Hienoa, että hän on jaksanut!

Nyt olisi syytä mennä nukkumaan, jotta jaksan aamulla lähteä töihin jo samaan aikaan miehen kanssa. Yhdellä autolla - samaa matkaa!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!