tiistai, 16. elokuu 2016

Arki vauhdissa

Niin sitä ovat taas lähteneet työt käyntiin uudessa tehtävässä. Onneksi kuitenkin päätin mennä, olen viihtynyt tosi hyvin. Vaikka huono puoli on se, että minulla on oma työhuone ja oma huonekaverini jäi sinne meidän yhteisiin tiloihin odottamaan paluutani. Minulla on tosi hiljaista ja välillä on pakko lähteä katsomaan mitä talon toisessa päässä tapahtuu. Ja kyllähän siellä nykyisin tapahtuu kun organisaatiomuutos on meneillään ja uusi henkilöstöjärjestelmä tuloillaan. Kaikki muuttuu eikä kukaan vielä tiedä millaiseksi. Aika näyttää! 

Viikonloput on vietetty melko tarkasti mökillä nyt kun lomat päättyivät. Kelit ovat olleet hyvät ja on ollut mukava touhuta siellä viikonloppuisin omassa rauhassa, kun viikko on aina kiirettä ja hälinää kaikilla perheenjäsenillä. Pihasaunan lämmössä unohtuvat viimeisetkin viikon murheet ja kun olemme yhdessä kaikki pienissä tiloissa se hitsaa meitä aina vain kiinteämmin yhteen. En ihmettele, että tällä viimeksi kotoa muuttaneella on outoa kun hän lähtee kotiin. Yksinäistä ja tyhjää! 

Niinkuin olimme ajatelleet, että toinen poika voi mennä hänen luokseen asumaan tai ainakin yöpymään muutamina iltoina koulun jälkeen, koska veljelle on lyhyempi matka niin kävi tietysti niin, että koululainen siirrettiin aikuisopetuksen puolelle. Nyt koulua on vuoden verran ilta kerran viikossa ja ajotunnit siihen päälle. Täytyy vaan toivoa, että hän innostuisi nyt sitten tekemään tuolla rakennusalan työpaikassaan töitä muutamana päivänä viikossa, niin hänenkin elämänsä olisi taloudellisesti turvattua eikä meidän tarvitsisi maksaa kaikkia hänen menojaan. Kunhan nyt pääsee opetus käyntiin ja näkee miten paljon se vaatii ja väsyttää.

Eilen vietimme miehen syntymäpäivää. Illalla töiden jälkeen tuli vielä poika ja äitini kahville ja hetken ennättivät olla kylässä ennen kuin oli pakko lähteä pojan nukkumaan. Kello soi töihin lähtöä varten aamulla klo 3.30. No, samoihin aikoihin se soi täällä miehelläkin, että ehtii seitsemäksi töihin Helsinkiin. Mieheni oli yllättynyt, kun esikoinenkin lähetti hänelle paketin Kainuusta, vaikka rahansa ovat tosi vähissä. Ja kaksoset olivat yhdessä ostaneet lahjakortin metsästysliikkeeseen, että pääsee itse valitsemaan haluamansa tuotteet. Niin ne lapset kasvavat, kun jo haluavat itse ostaa lahjatkin.

Mökillä aloitin viime viikonloppuna hieman siivota isovanhempieni jäämistöä. Kamarin takaseinällä on kymmenkunta laatikkoa, joissa on heidän viimeisimmät tavaransa ja sitten on tietysti kaksi kaappia ja yksi lipasto vaatteita ja muuta, mitä pitää vielä käydä läpi. Säkillisen pyyhkeitä toin pesuun, kun niissä olivat hiiret talven aikana tanssineet ripaskaa. Ei sellaisia voi ottaa käyttöön edes koiran pyyhkeiksi ilman pesua. Astioita tuli myös pestyä käyttöä varten ja roskalaattikoonkin tuli täytettä. Poltimme myös roskia tynnyrissä puun kaatojen jäljiltä ja vettä kannoin saunaan kun sadetta oli tullut sen verran, että saavit oli täynnä. Nyt voi taas pari viikonloppua huoletta käydä saunomassa. Ensi lauantaina alkaakin sorsastus, joten se tarkoittaa sitä, että minä ja toinen kaksosen vietämme ainakin päivät mökillä kahdestaan. Mies ja toinen kaksonen ovat järvellä. Nytkin ovat kyyhkyjahdissa.

Myös kotona olen aloittanut siivousurakan ja sitä kyllä riittää. Mutta tällä tahdilla voisin ajatella jouluna olevan valmista....tai sitten pitää aloittaa jo uusi kierros. Miten ihmeessä miehet saisi ymmärtämään, että siisti on kaunista ja tavaroille on kaikki olemassa paikat muualla kuin siinä mihin ne kädestä putoavat?

Tätä pohtiessa toivottelen teille mukavaa elokuuta. Nauttikaa pimenivistä illoista ja syksyn tuoksusta sekä arjen rauhoittavuudesta! 

perjantai, 15. heinäkuu 2016

Viimeisiä viedään

Nähkääs näitä kesälomapäiviä! Nyt alkaa tuntua siltä, että kyllä se töihin paluu on kuitenkin taas ihan mukavaa. Tulee rytmi päiviin ja saa jotain jopa tehdyksi. Näin lomalla kun sitä vain lorvailee. Tai miten sen nyt ottaa.

Viime lauantaina olivat ne häät. Aivan ihanat! Kaunis pari ja pikkutarkasti suunnittellut tapahtumat, kuten arvata saattoi. Miehen siskonlapset olivat ihanat morsiuslapset, jotka kirkossa kävelivät heidän edellään. Heidät vihki morsiamen rippipappi, joka muutenkin oli perheen hyvä ystävä, joten vihkipuhe oli kyllä todella läheinen ja kaunis. Musiikkia soittivat vihkiparin ystävät. Esirukousta olivat lukemassa sulhasen äiti, yksi bestmaneista, morsiamen veli ja morsiamen kummisetä. Rakkauden sanat lausui sulhasen pikkuveli, yksi bestmaneista. Pihalla puhallettiin saippuakuplia ja ajelulle he lähtivät vanhalla upealla mersulla. Kummit tunsivat tästä tietysti älytöntä ylpeyttä! Hääpaikalla otettiin valokuvia, ohjelma oli tarkasti laadittu ja morsiamen äiti sekä sulhasen isä pitivät puheet. Tai kuten sulhasen isä sanoi, kehuivat kilvan omia lapsiaan. Aivan mahtavasti kumpikin siitä suoriutui. Ohjelmassa oli myös ne tarpeelliset kimpun ja sukkanauhan heitot sekä häävalssi ja hääkakun leikkaus. Puolen yön jälkeen pyysimme pojan hakemaan meidät kotiin ja kyllä sunnuntaina väsytti. Ei tullut mieleenkään lähteä ajamaan vielä silloin Kempeleeseen. 

Mutta maanantaina aamulla klo 4.15 herätettiin poika töihin, pakattiin kassit ja lähdettiin kohti Oulun seutua. Menomatkalla pysähdyttiin mökillä tekemässä vihta isännällämme tuliaisiksi. Joka ei tainnut kyllä vihtoa, mutta minä hoidin sen puolen ja kyllähän sillä vihdalla sai saunaan ihanan tuoksun. Kaksi iltaa olimme perillä ja molempina saunottiin ihanassa pihasaunassa ja grillattiin ihanassa pihakodassa. Eka mieluiten vietti aikaansa sisätiloissa, koska ulkona oli sankoin joukoin sääskiä ja paarmoja. Eivät kuuluneet Ekan pidetyimpiin kavereihin. Lähtöpäivänä keskiviikkona ajettiin vielä Kajaaniin ja käytiin täyttämässä esikoisen ruokakaapit, pesin koneellisen pyykkiä ja tiskasin. Eli hoidin kaikki äidille kuuluvat tehtävät. Jännältä kyllä tuntui, että teimme sinne oikeastaan vain iltavierailun ja lähdimme kotiin. Kolme tuntia Kajaanissa on melko pieni hetki. Aamulla 4.30 olimme kotona ja poika sai meidän auton, jolla lähti töihin. Hänen omansa ei ole niin varma tuolla tien päällä pitkällä matkalla, mutta kyllä sillä hyvin näitä nurkka-ajoja ajelee.

Nyt on pari päivää huilattu ja minä olen kerännyt voimia töiden aloittamista varten. Huomenna on vielä siskon pojan ja tyttöystävän tupaantuliaiset päivällä ja varmasti sen jälkeen lähdemme vielä mökille saunaan. Keleistä riippuen yövymme mökillä tai tulemme illalla kotiin. Tänään on ainakin täällä Turussa sadellut, mutta taitaakin olla lähes ainoita sadepäiviä omalla lomallani. Ellei nyt koko ajan ole ollut hellettä niin ainakin on voinut istuskella pihalla.

John Grishamin Testamentti tuli reissussa luettua ja vähän sukkaakin kudottua. Koti on kyllä ihan riipin raapin, mutta aloitan siivoukset sitten ensi viikolla töiden jälkeen. Jos viitsin! Niin kauan kuin sekaan mahtuu on hyvä! Tai ei ole, mutta näin uskottelen, koska se sekaisuus ei meillä muita häiritse.

Äidin asunnossakin saatiin kuivatus tuulikaapissa käyntiin, joten nyt vain odotellaan. Kaikki on siis taas hyvin!

Mukavaa heinäkuun loppupuolta!

 

tiistai, 5. heinäkuu 2016

Kesälomalla

Kolmas viikko lomaa on aluillaan ja vielä on viikko jäljellä. Huomaan vanhenevani, sillä nyt jo mietin, että jos olisi mahdollista tulla toimeen pienemmällä palkalla niin tekisin vähemmän töitä. En tiedä mistä syystä minulle on alkanut tulla tällaisia ajatuksia. Olen aina tykännyt työstäni ja jopa odottanut työn alkua loman jälkeen. Nyt tuntuu jostain syystä olevan toisin. Vaikka pitäisi olla kiva, että uudet tehtävät odottavat ja kaikkea mukavaa on tiedossa niin jotenkin vain tuntuu, että ei, ei nappaa. No, ehkä nyt on hyvä nähdä, että olen omalla paikallani siinä työssä jota teen enkä haikaile uusien tuulien perään. Mutta seuraava vuosi kuluu nyt uusissa tehtävissä. Toisaalta tiedän, että olisin innokkaasti aloittamassa uutta, jos tuntisin olevani siihen työhön hyväksytty ja odotettu, mutta kun siltä minusta ei todellakaan tunnu. Minusta on inhottavaa mennä työhön sillä periaattella, että näytän teille olevani paikallani vaikka ette sitä uskokaan. Toivottavasti ajatukseni muuttuvat syksyn myötä.

Ehkä sitten muihin aiheisiin kuin työhön, lomalla!

Hopeahääpäivänä mieheni vei minut Viikinkiravintola Haraldiin syömään Helgan ja Haraldin rakkausaterian. Hän oli todella ajatellut asiaa ja ilta oli mukava ja ruoka todella hyvää.

Juhannus vietettiin perinteiden mukaisesti mökillä. Miehet saivat saunan siihen kuntoon, että päästiin ottamaan löylyt uudelleen rakennetun piipun vetäessä äärettömän hyvin. Viime viikonloppuna piipun korkeutta vielä kasvatettiin ja veto sen kun parani. Vesi kiehui iloisesti padassa ja kiuas pysyi kuumana koko saunomisen ajan.

Esikoinen tuli kotiin käymään viikkoa ennen juhannusta, joten saimme viettää juhannusta koko perheen voimin. Samalla juhlittiin esikoisen synttäreitä. 24 vuotta hänen syntymästään. Viime viikolla kävin viemässä hänet kotiin Ekan kanssa. Kajaanissa tuli lähtöä tehdessämme oikein kunnon ukkossade. Tunnissa satoi 51 mm, joka on lähes Suomen ennätys. Oulussa on joskus aiemmin tullut tunnissa 51,9 mm, joten paljon tuossa ei jäänyt. Mutta se siirsi lähtöämme hieman, sillä ei siinä sateessa voinut pakata autoa eikä ajaminenkaan olisi juuri onnistunut. Matkalla pysähdyimme Iivari-mäyräkoiraa ja perhettään moikkaamaan ja osasimme perille jopa ilman navigaattoria. Hyvä minä! Iivari olisi niin kovasti riehunut Ekan kanssa, mutta tunnetusti Eka ei juuri riehu. Se vain makaili paikoillaan ja katseli ihmeissään sitä menoa. Oli todella mukava tavata koko perhe ja poikkeamme varmasti toistekin. Tietää ainakin, että vaikka poika tulisi pois Kainuusta on meillä kyläpaikkoja siellä jatkossakin. Kiitos vielä kerran koko perheelle kivasta vierailusta. 

Juhannusviikolla lapsemme saivat myös uuden pikkuserkun. Ihanan pienen tytön kuva on ollut facebookissa ja paikallisessa lehdessä oli jo syntymätiedotkin. Hän oli syntynyt sinä päivänä, kun esikoisellani pitäisi olla syntymäpäivä. Edellisenä sunnuntaina olimme serkun pojan rippijuhlassa ja samalla ne olivat meidän serkusten kokoontumisajot. Ymmärrettävistä syistä tämän pienen tytön vanhemmat eivät olleet paikalla ja paikalta puuttui myös kolme muutta serkkua perheineen. Mutta olihan meitä sentään paikalla 7 serkusta, joten hyvä saldo. Oli tosi kiva tavata kaikkia pitkästä aikaa. Ja juhlat olivat tietysti myös mukavat. Rippilapsi oli niin sukunsa näköinen, ettei häntä ainakaan voinut olla tuntematta. Ja hän oli myös yllättävän sosiaalinen. Aina välillä tuntuu, että tämä meidän suku on niin hiljaista ja eristynyttä, ettei niistä saa puhetta irti kuin hohtimilla, mutta tuolla kyllä juttu luisti. Rippilapsen ukki ja eno esittivät kaunista musiikkia ja ruoka oli hyvää.

Tulevana lauantaina on kummipojan häät Tammelassa ja sitä seuraavana lauantaina toisen kummipojan ja hänen tyttöystävänsä tupaantuliaiset. Poika pääsi armeijasta kesäkuussa ja kotiutusta seuraavana päivänä hän muutti tavaransa tyttöystävän kanssa yhteiseen asuntoon. Ei ollut äidillä helppoa niinä iltoina vaikka lapsi pysyi samassa kaupungissa. On se kotoa lähtö kuitenkin aina niin haikeaa. Eikä se varmasti ihan helppoa ollut pojallakaan. 

Miehen loman pitäisi alkaa ensi maanantaina (joutui siirtämään viikolla) ja olemme ajatelleet, että jos ehtisi käydä vielä sukulaisia pohjoisessa moikkaamassa ennenkuin minä taas menen töihin. Joten kiirettä tällä lomalla tuntuu pitävän. Tällä viikolla minä vain olen ja nautin. Ilmat ovat pysyneet suurin piirtein sateettomina koko lomani ajan joten olemme ulkoilleet paljon Ekan kanssa. Onneksi ei ole niin kovaa hellettä, että Ekakin jaksaa kävellä. 

Olen kutonut miehelleni sukkia ja lukenut lehtiä. Pääasiassa olen parantanut ruotsinkielen taitoani lukemassa Svenska Damtidningia. Olen jo pienestä tytöstä asti kerännyt kuvia kuninkaallisesta perheestä ja nythän heillä on ollut paljon hienoja tapahtumia tässä kevään aikana, joten myös lehdet ovat olleet täynnä juttuja. Tapa tämäkin on kielitaitoa parantaa.

Mutta odottaa minua yöpöydällä myös Grishamin Testamentti. Hän kirjoittaa todella hyvin. Vauhdikasta ja elävää kerrontaa. Grishamin kirjoja on hyllyssä on vielä useita lukematta, mutta ensimmäinenkään ei tuottanut pettymystä, joten odotan niitä innolla. 

Äidin olkapää tulee päivä päivältä paremmaksi ja mieli piristyy sitä mukaa. Lääkäri oli tosin varoittanut, että kokonaan kuntoutuminen saattaa kestää jopa vuoden. Toivottavasti äiti malttaa uskoa tähän. Hätäinen luonne odottaa sellaista pikaparantumista. Mutta paljon on jo parantunut, kun nyt hän saa itse jo pestyä hiukset ja pääsi lauantaina jopa saunaan. Kyllä se siitä. Tietysti kaiken tämän sotkun keskelle tuli sitten vielä vesivahinko. Hänen lämminvesivaraajastaan hajosi painemittari ja yön aikana oli ehtinyt tulla tuulikaapin lattialle aika annos vettä. Nyt odotetaan asbestikartoituksen tulosta, jotta päästään purkamaan ja sitten uudelleen rakentamaan tuulikaappi ja hieman eteisen puolta. Joten tämäkin on hieman sotkenut myös minun lomaani, kun olen taloyhtiön isännöitsijä ja nyt on pitänyt hoitaa erinäinen määrä asioita vakuutusyhtiön ja kosteuskartoituksen ym. kanssa. Onneksi on koneet ja puhelimet niin ei tarvitse sentään paikan päällä olla.

Ihanaa heinäkuuta ystävät, nauttikaa kesästä ja lämmöstä!

 

 

keskiviikko, 1. kesäkuu 2016

Hopeahääpäivä

Miten ihmeessä tämä aika menee tällaista vauhtia? 

Tuntuu, että juurihan kirjoitin ja nyt ollaan jo kesäkuussa. 25 vuotta sitten tähän aikaan olin kampaajalla laitettavana ja odotin kuumeisesti, että kello tulisi 17. Silloin astelin isän käsipuolessa kirkon käytävää kohti alttaria ja siellä odottavaa miestä. Sinä vuonna kevät oli myöhässä ja kylmä. Toisin kuin tänään. Koivuihin kasvatettiin lehdet saavissa, jotta ne saatiin hääpaikan ovelle. 

Paljon on mahtunut näihin vuosiin. Kolme lasta, kaksi muuttoa, työttömyyttä ja töitä. Nyt lapsetkin ovat jo lähtemässä maailmalle. Viimeinenkin sai töitä ja itse asiassa vaihtoi jo työpaikkaakin. Kohta kotona olemme vain me kaksi ja koira. Itsekin tartun loman jälkeen uusiin haasteisiin kun aloitan sijaisuuden virastomme johdon sihteerinä. Tarkoittaa myös toimistotimin esimiestehtäviä. 

Tänään olemme molemmat vapaapäivällä ja illaksi minulle on luvattu jotain ohjelmaa. Nyt sauna lampiää ja nautin ihanasta päivästä pihalla. 

Kevääseen on kuulunut pääasiassa iloa. Yksi lapsista löysi maaliskuun alusta kivan yksiön työpaikkakunnaltaan ja yrittää nyt kotiutua omaan kotiin ja elämään ilman perheen ympäröintiä. Se ei ole ihan helppoa. Kainuun poikamme yrittää opiskella nyt myös kesän, jotta pääsisi pikkuhiljaa valmistumaan ja etsimään töitä. Ja todella tämä viimeinen työnhakija oli viime viikon ensimmäisessä työpaikassa ja aloittaa huomenna toisessa.

Äitini oli pari viikkoa sitten olkapääleikkauksessa ja vietin kolme päivää hänen kanssaan. Leikkauksesta laitetaan kotiin samana päivänä ja vahvojen lääkkeiden kanssa eletään ne ensimmäiset päivät. Leikkausta seuraavan päivän käsi oli kipeä,mutta siitä alkoi paraneminen. Toisena aamuna äiti tosin pyörtyi aamukahvipöydässä ja minä olin jo aivan varma, että nyt hän sai jonkun halvauskohtauksen. Onneksi niin vakavasta asiasta ei ollut kyse. Itku oli herkässä koko päivän ja tärinä lakkasi vasta tuntien kuluttua. Kokemus oli järkyttävä!

Hartiat ovat jälleen jumissa, mutta toivottavasti eilen aloitettu akupunktiokuuri tuo taas yhtä hyvän avun kuin kaksi vuotta sitten. Lisäksi olen ensi viikolle tilannut itselleni hierojan. Kävin jo kerran ja kyllä oli sellaista tuskaa, ettei paremmasta väliä. En tiennyt että myös alaselkä on aivan jumissa. No, nyt tiedän senkin. Tyky-ohjelmassa meillä oli tällä kertaa joogaa. Löysin jälleen uuden itselleni sopivan lajin. Lopun rentoutus äänimaljojen kanssa oli mahtava kokemus.

Mökkikausikin on avattu ja sisäsiivous tehty, jotta siellä voi syödä ja nukkua. Hiiret kun tapaavat pitää sitä talven kotinaan. Ja Ekan vuoksi siellä ei voi myrkyttää.

Meillä on muuten puhtaasti talvikoira. Silloin ei ole koskaan niin kylmä, ettei ulkona voisi olla tuntia, mutta nyt kyllä ulkoillaan ilman kävelyä. Kuka sitä näillä helteillä jaksaisi? Sen verran kävellään, että tarpeet tulee tehtyä ja sitten pitää päästä pötköttämään. Pihalla oleilu on nyt pop.

Kun huhtikuussa täytin vuosia, olin illalla ystävätteren kanssa filharmoonikkojen konsertissa. Oli jälleen upea kokemus. Myös ensikertalainen seuralaiseni nautti ja uusia elämyksiä odotellaan. Samoin odotan kesäteattereita. Tänä kesänä yksi on jo varattu. Toivon kyllä ehtiväni useampaan.

Pääsiäisestä lähtien minä en ole ollut yhtään täyttä viikkoa töissä. On ollut lomapäiviä ja yksi koko viikkokin. Sittenon ollut koulutuspäiviä ja muita Helsingin matkoja. Lisäksi olen ehtinyt tavata ystäviäni ja lomaviikolla vierailtiin myös Kajaanissa. Suunniteltu vierailu Iivarin luo samanaikaisten sattumusten vuoksi tekemättä, mutta vielä me ennätämme. Ja Tuisku ja Myrsky pitäisi treffata myös. Onneksi kohta alkaa loma.

Ehkä tässä on saatu nyt taas lääkitykset kohdalleen, koska tuntuu että virtaa alkaa olla vaikka mihin. Toivottavasti myös tähän päivittämiseen.

Oikein ihanaa kesää kaikille!

sunnuntai, 14. helmikuu 2016

Ystävänpäivä!

Minä olen nykyisin äärimmäisen huono lähettämään ystävänpäiväkortteja tai mitään muitakaan kortteja. Tulee laitettua viestiä tekstarilla ja sähköisillä korteilla. Tänään toivottelen kaikille ystäville ihanaa ystävänpäivää näin blogin kautta! 

Elämä on ollut tämän alkuvuoden todella kiireistä. Tässäkin tuntuu, etteivät päivät tahdo riittää ja sellaista vauhtia minulla ei ole siellä vielä aikaisemmin ollut. Siitä syystä varmasti blogimaailmakin on ihan hunningolla. Enää ei ehdi joka päivä vilkaista kaikkia suosikkeja ja iltapäivällä töiden jälkeen ei enää jaksa. Tunnin lenkki töiden jälkeen Ekan kanssa, ruoanlaitto, pyykki tai saunominen niin sitten onkin jo aika mennä unille, jotta jaksaa taas aamulla lähteä töihin. Valtavaa väsymystä on tuntunut olevan liikkeellä. Onneksi tuo yksi poika on vielä työttömänä niin hän kuskaa mua töihin ja takaisin ja ulkoiluttaa Ekan aamulla. Olen kyllä yrittänyt sanoa, että veisi koiran ulos myös päivällä, niin minun ei tarvitsisi mennä niin pitkää lenkkiä kotiin tultuani. Vielä ei ole tehonnut. 

Toiselle kaksoselle etsitään kuumeisesti asuntoa uudelta kotipaikkakunnalta. Vielä hän on asunut mummin luona, mutta kyllähän he kumpikin tarvitsevat oman rauhan. Huomenna kaverilla on vapaapäivä, joten yritetään saada näyttöjä iltapäiväksi ja mennä katsomaan asuntoja. Jos minäkin voisin lähteä töistä vähän aiemmin, niin kävisin myös tutustumassa tarjontaan.

Perjantaina olin työpaikkalääkärillä kuulemassa tulokset, kun kävin puhallustestissä ja allergiakokeessa. No, allergiakokeen tulokset selvisivät jo tehdessä, että heinät ja kaislat aiheuttavat oireita edelleen, mutta eläimet eivät. Puhallustestien tulos oli, että minulla on astma. Se ilmenee eniten rasituksessa, kuten silloin kun juoksen Ekan perässä kallioilla ja sainkin nyt sellaisen lääkityksen, että voin otta sen ennen lenkille lähtöä tai sitten vasta siellä lenkillä kun tuntuu että ilma loppuu. Tietysti sitä nyt täytyy seurata oloaan tarkemmin ja ehkä juuri tästä syystä mikään flunssakaan ei ole parantunut ilman keuhkoputkentulehdusta. Sitä en sitten myönnä, että Ekalla olisi osuutta asiaan. Mutta sen sairastamani keuhkokuumeen jälkeen nämä flunssat ovat aina jääneet keuhkoputkiin. Ehkä myös riski keuhkokuumeeseen kasvoi tämän diagnoosin myötä. On se kumma, kun vanhenee niin sairauksien määrä lisääntyy. Viime vuonna aloin syödä verenpainelääkettä ja loppuvuodesta myös närästyslääkettä siihen älyttömään yskääni. Sillä ainakin saatiin yöyskiminen loppumaan. Ja nyt kun yritin pitää lääkkeestä taukoa, niin yöyskiminen alkoi heti uudelleen. Joten se diagnoosi oli sillä selvä. Kilpirauhaslääkitys ja masennuslääkitys minulla on ollut jo kymmenen vuotta. Mitähän tästä vielä tulee? Käden särky ei ole vielä hellittänyt. Nyt sain ystävältäni magneetin käteen teipattavaksi, koska hänen vaivansa parani sillä. Minä uskon, että minullakin se voi auttaa. Lääkärin mukaan ei auta muu, kuin jumppa. Missä välissä, kysyn vaan?

Lopultakin on työkaveri saanut sukkansa ja sain miehen sukat puikoille. Kun vielä pystyisi niitä puikkoja heiluttelemaan niin hyvä olisi.

Nyt pitää lähteä poikien kanssa käymään kaupassa ja ryhtyä ruoanlaittoon!

Vielä kerran mukavaa ystävänpäivää!