torstai, 20. lokakuu 2016

Koiran kanssa kaksin

Niin sitä ollaan täällä viikko jo oltu. Mies ja poika ovat pohjoisessa hirvimetsällä porukan kanssa ja pari hirveä ovat kuulemma saaneet. Kuva tuli kotiin, että täytyy ostaa pakastin. No niin täytyy joo. Kaksi pikku arkkua ja jääkaapin alapakastin kun ovat ääriään myöten jo täynnä ja tuosta saalismäärästä meille tulee kaksi osuutta. Kivahan se on, ei tarvitse talvella lihoja ostella. Vielä kun aiemmin saivat kaksi hanhea niin lihaa kyllä löytyy. Riistan laittaminen vain on sen verran pitkä prosessi, ettei sillä arki-iltana juuri tule laitettua. Mutta viikonloppuisin on hyvä syödä hyvin.

Mies lähti jo viime tiistaina ja poika sitten kaverin kanssa perjantaina perässä. Ehkä huomenna lähtevät jo alaspäin. Tietysti vielä poikkeavat esikoisen luona niin ajomatka lyhenee mukavasti, kun nukkuu siinä yhden yön. Huonoa onnea on matkassa ollut. Meiltä meni heti kaksi takarengasta paikattavaksi ja seuraavana aamuna oli sitten toinen räjähtänyt uudelleen. Lisäksi viikonloppuna eräs metsästäjistä oli peruuttanut meidän auton päälle, joten auton saa toimittaa korjaamolle heti palattua. Onneksi meidän huoltomies oli tuolla reissulla mukana, niin näki heti vauriot.

Me olimme Ekan kanssa viikonlopun toisen kaksosen luona. Meillä oli oikein mukava viikonloppu. Lauantaina käytiin kaupassa, syötiin hyvin ja tehtiin pitkä ulkoilu illalla vanhoilla kotikulmilla. Sitten menimme mummille saunaan. Sunnuntaina katsottiin elokuvaa ja syötiin hyvin. Meidän lähtömme ei sitten ollut pojalle vieläkään helppoa. Mutta onhan se niin, että kun on kaksonen niin yksin on tosi rankkaa. Lisäksi uudessa kotikaupungissa ei ole vieläkään löytynyt harrastusta josta voisi löytyä kavereita ja työkaverit ovat sen verran vanhempia ettei heidänkään kanssaan ole oikein vapaa-aikana mitään yhteistä. Tosin tuo työkin on sellainen, että sekin rajoittaa harrastusten löytymistä. Jos olet illalla kotona vasta 19.30 niin ei siinä paljon lähdetä enää harrastamaan, varsinkin jos herätys seuraavana aamuna on taas viimeistään 4 aikoihin. No, huomenna on vapaapäivä ja kaveri tulee kotiin viikonlopuksi. Ja se velikin tulee kotiin.

Pari viikkoa sitten kävimme mökillä lauantaina ihan vain päivän reissulla. Haravoin pihapolut ja lämmitimme vielä saunan. Nyt pitäisi sitten mennä vielä kerran laittamaan mökki talviteloille. Kaataa vedet pois saaveista ja laittaa piipun päälle pelti ettei mene vettä sisään. Sisältä on katsottava pois kaikki ruoka-aineet ettei olisi niin paljon hiiriä talven aikana vieraina. Lisäksi luin, että myös kynttilät ja saippuat on syytä pistää piiloon, sillä hiiret nakertavat myös niitä. Jotenkin syksyn kylmyys tulee nyt niin kovaa vauhtia, ettei voi edes ajatella enää mökissä yöpyvänsä. Lämmittämiseen menee jo niin paljon aikaa ja silti jäähtyminen tapahtuu yön aikana nopeasti. 

Kotia olen saanut hieman siivoiltua pikku hiljaa. Näyttää jo vähän paremmalta. Vielä on poikien huoneet ja pesuhuone sellaiset, jotka on ennen joulua käytävä läpi ja sitten voi siirtyä kaappeihin. Ne kun ovat täynnä sellaista tavaraa, jota voisi heittää pois ja sitten laittaa näitä nyt nurkissa olevia tavaroita oikeasti kaappeihin talteen. Mutta rauhassa edeten tästäkin voi joskus tulla ihan esittelykelpoinen tila. Vaikka kodiksi tämä on tarkoitettu ja me täällä viihdymme tavaroidemme keskellä, joten ehkä se on pääasia.

Ihanaa kuulasta syksyä! Nautitaan pimeydestä ja pakkasaamuista. Tänään sai jo auton laseja skrapata ihan kunnolla. Puhelin näytti aamulla -3 astetta. Talvi ja joulu lähestyvät. Jouluun on enää kaksi kuukautta! 

torstai, 22. syyskuu 2016

SYYSPÄIVÄNTASAUS

Taas on kuukausi vierähtänyt ja jotain on tietysti ehtinyt myös tapahtua. Töissä on mukavan rauhallista ja ilmeisesti työni myös lähiesimiehenä on sujunut, koska kukaan ei ole vielä jäänyt stressilomalle. :)

Sorsastus alkoi elokuussa ja siitä asti meidän miehet ovat taas enenmmän ja vähemmän puuhailleet tuolla metsästyspuuhissa. Aloitusviikonloppuna minä kävin toisen kaksosen kanssa hakemassa linja-auton Helsingistä ja veimme sen hänen työpaikalleen. Minä sain ajella hänen autollaan, kun hän toi linja-auton. Viikonloppuisin on muuten vielä melko paljon käyty mökillä ja nautittu kauniista ilmoista. Saunominen on tietysti ollut tietysti mökkeilyn kohokohta. 

Toinen kaksonen pääsi aloittamaan täällä työt, kun yritys sai urakan meidän kaupungistamme. No, viikon kaveri ehti tehdä töitä ja sitten hän kaatui katolla, sillä seurauksella, että keskisormi murtui. No, päivystys hoiti sormea ensin väärin, sillä se teipattiin toiseen sormeen ja sanottiin, ettei saa ottaa teippausta pois kolmeen viikkoon. Sormi on siis alkanut luutua väärin. Viime viikolla hän kävi käsikirurgin luona ja nyt sitä kättä yritetään saada kuntoon. Lääkäri antoi lähetteen kuntoutukseen, mutta vakuutusyhtiö ei ole vielä päättänyt maksaako se kuntoutuksen. Joten nyt vain odotellaan ja yritetään liikuttaa sormea. Eipä sitä rakennusmies ilman keskisormea pysty oikein töitään tekemään, kun tarttua mihinkään ei voi. Sairaslomaa on nyt ollut kuukausi, joten ei kivalta tunnu.

Elokuu oli meidän tuttavapiirissä oikein vauvojen kuukausi. Kaksi työkaveria sai poikavauvan sekä ystävättereni poika ja hänen tyttöystävänsä. Joten hyvin poikavoittoista tässä on viime ajat ollut. Pieniä sukkia saisi siis kutoa oikein urakalla, mutta katsotaan miten jaksan.

Eeva-lehden tilaajana osallistuin arvontaan ja voitin elokuvaliput kahdelle. Niinpä kävimme äitini kanssa katsomassa elokuvan Palaa luokseni vielä. Elokuva oli kaunis tarina rakkaudesta, tutustumisesta ja menettämisestä ja varsinkin siitä, miten vaikeaa siitä on kertoa. Hyvät näyttelijät ja kauniit maisemat. 

Olen innostunut kerran leipomaan ja ruokiakin olen vähän yrittänyt laittaa muutenkin kun eineksiä. Pojat olivat hämmästyneitä kun leivoin, mutta uskalsivat sentään maistaa.

Miehen sukat tulivat lopultakin valmiiksi ja vielä ennen jahtireissua. Nyt olen huilannut ja odottanut uutta inspistä.

Hierojalla olen ehtinyt taas käydä ja ilmeisesti lihakset alkavat pikku hiljaa hiukan aueta, kun joka kerta tuntuu, että hieroja on kovakouraisempi kuin edellinen. Mutta hyvältä tuntuu. Kerran on hierottu jalat, mutta pääasiassa olemme keskittyneet selkääni ja pakaroihin. En edes ymmärtänyt, että ihmisellä voi jumiutua myös pakarat. Mutta kyllä ne näköjään voivat. 

Koti saa pikkuhiljaa siivousta osakseen. Keittiö on jo kunnossa ja olohuonekin melkein. Tänään on syyspäiväntasaus ja siksi pöydällä palavat tuikut ensimmäistä kertaa tänä syksynä.

20160922_184547%20%281%29.jpg

Nuo Aarikan tuikut sain anopilta viime jouluna lahjaksi ja pöytäliina on vielä mammani jäämistöä.

Viime viikolla kävin entisen työkaverin kanssa kuuntelemassa filharmoonikkojen konsertin, jossa solistikappaleena oli oboe-konsertto. Kaunis kappale ja taitava muusikko. Viimeisenä kappaleena oli Romeo ja Julia, jonka taitava kapellimestari johti ilman partituuria. Kyllä klassinen musiikki on kaunista ja sen suosio on noussut viime vuosien aikana kovasti. Ennen konserttisalissa oli aina paljon tilaa, nykyisin ei tahdo saada lippuja.

Viime viikosta asti pieni flunssa on vaivannut elämä ja viime viikonloppu oltiin kotona. Saimme tänne myös sen toisen kaksosen. Hän oli myös viikolla pari päivää kotona, kun oli vapaita ja kävi mm. entisellä koulullaan katsomassa mitä sinne kuuluu. 

Ekan kanssa on käyty lenkkeilemässä ja viime viikolla mm. käytiin katsomassa lampaita. No, Eka muisti missä ne olivat viime vuonna ja etsi sieltä niitä kovasti. Uudesta aitauksesta kun lampaat löydettiin, ei Eka välittänyt niistä lainkaan vaan makasi aidan vieressä ja söi heinää. Samaa tekivät lampaat aidan toisella puolella. Näky oli hauska. Eka saa selvästi mustasukkaisuuskohtauksia kun kotoa pois muuttaneet pojat tulevat käymään. Se pysyy lähelläni ja murisee muille.  

Oikein ihanaa syksyä kaikille!

tiistai, 16. elokuu 2016

Arki vauhdissa

Niin sitä ovat taas lähteneet työt käyntiin uudessa tehtävässä. Onneksi kuitenkin päätin mennä, olen viihtynyt tosi hyvin. Vaikka huono puoli on se, että minulla on oma työhuone ja oma huonekaverini jäi sinne meidän yhteisiin tiloihin odottamaan paluutani. Minulla on tosi hiljaista ja välillä on pakko lähteä katsomaan mitä talon toisessa päässä tapahtuu. Ja kyllähän siellä nykyisin tapahtuu kun organisaatiomuutos on meneillään ja uusi henkilöstöjärjestelmä tuloillaan. Kaikki muuttuu eikä kukaan vielä tiedä millaiseksi. Aika näyttää! 

Viikonloput on vietetty melko tarkasti mökillä nyt kun lomat päättyivät. Kelit ovat olleet hyvät ja on ollut mukava touhuta siellä viikonloppuisin omassa rauhassa, kun viikko on aina kiirettä ja hälinää kaikilla perheenjäsenillä. Pihasaunan lämmössä unohtuvat viimeisetkin viikon murheet ja kun olemme yhdessä kaikki pienissä tiloissa se hitsaa meitä aina vain kiinteämmin yhteen. En ihmettele, että tällä viimeksi kotoa muuttaneella on outoa kun hän lähtee kotiin. Yksinäistä ja tyhjää! 

Niinkuin olimme ajatelleet, että toinen poika voi mennä hänen luokseen asumaan tai ainakin yöpymään muutamina iltoina koulun jälkeen, koska veljelle on lyhyempi matka niin kävi tietysti niin, että koululainen siirrettiin aikuisopetuksen puolelle. Nyt koulua on vuoden verran ilta kerran viikossa ja ajotunnit siihen päälle. Täytyy vaan toivoa, että hän innostuisi nyt sitten tekemään tuolla rakennusalan työpaikassaan töitä muutamana päivänä viikossa, niin hänenkin elämänsä olisi taloudellisesti turvattua eikä meidän tarvitsisi maksaa kaikkia hänen menojaan. Kunhan nyt pääsee opetus käyntiin ja näkee miten paljon se vaatii ja väsyttää.

Eilen vietimme miehen syntymäpäivää. Illalla töiden jälkeen tuli vielä poika ja äitini kahville ja hetken ennättivät olla kylässä ennen kuin oli pakko lähteä pojan nukkumaan. Kello soi töihin lähtöä varten aamulla klo 3.30. No, samoihin aikoihin se soi täällä miehelläkin, että ehtii seitsemäksi töihin Helsinkiin. Mieheni oli yllättynyt, kun esikoinenkin lähetti hänelle paketin Kainuusta, vaikka rahansa ovat tosi vähissä. Ja kaksoset olivat yhdessä ostaneet lahjakortin metsästysliikkeeseen, että pääsee itse valitsemaan haluamansa tuotteet. Niin ne lapset kasvavat, kun jo haluavat itse ostaa lahjatkin.

Mökillä aloitin viime viikonloppuna hieman siivota isovanhempieni jäämistöä. Kamarin takaseinällä on kymmenkunta laatikkoa, joissa on heidän viimeisimmät tavaransa ja sitten on tietysti kaksi kaappia ja yksi lipasto vaatteita ja muuta, mitä pitää vielä käydä läpi. Säkillisen pyyhkeitä toin pesuun, kun niissä olivat hiiret talven aikana tanssineet ripaskaa. Ei sellaisia voi ottaa käyttöön edes koiran pyyhkeiksi ilman pesua. Astioita tuli myös pestyä käyttöä varten ja roskalaattikoonkin tuli täytettä. Poltimme myös roskia tynnyrissä puun kaatojen jäljiltä ja vettä kannoin saunaan kun sadetta oli tullut sen verran, että saavit oli täynnä. Nyt voi taas pari viikonloppua huoletta käydä saunomassa. Ensi lauantaina alkaakin sorsastus, joten se tarkoittaa sitä, että minä ja toinen kaksosen vietämme ainakin päivät mökillä kahdestaan. Mies ja toinen kaksonen ovat järvellä. Nytkin ovat kyyhkyjahdissa.

Myös kotona olen aloittanut siivousurakan ja sitä kyllä riittää. Mutta tällä tahdilla voisin ajatella jouluna olevan valmista....tai sitten pitää aloittaa jo uusi kierros. Miten ihmeessä miehet saisi ymmärtämään, että siisti on kaunista ja tavaroille on kaikki olemassa paikat muualla kuin siinä mihin ne kädestä putoavat?

Tätä pohtiessa toivottelen teille mukavaa elokuuta. Nauttikaa pimenivistä illoista ja syksyn tuoksusta sekä arjen rauhoittavuudesta! 

perjantai, 15. heinäkuu 2016

Viimeisiä viedään

Nähkääs näitä kesälomapäiviä! Nyt alkaa tuntua siltä, että kyllä se töihin paluu on kuitenkin taas ihan mukavaa. Tulee rytmi päiviin ja saa jotain jopa tehdyksi. Näin lomalla kun sitä vain lorvailee. Tai miten sen nyt ottaa.

Viime lauantaina olivat ne häät. Aivan ihanat! Kaunis pari ja pikkutarkasti suunnittellut tapahtumat, kuten arvata saattoi. Miehen siskonlapset olivat ihanat morsiuslapset, jotka kirkossa kävelivät heidän edellään. Heidät vihki morsiamen rippipappi, joka muutenkin oli perheen hyvä ystävä, joten vihkipuhe oli kyllä todella läheinen ja kaunis. Musiikkia soittivat vihkiparin ystävät. Esirukousta olivat lukemassa sulhasen äiti, yksi bestmaneista, morsiamen veli ja morsiamen kummisetä. Rakkauden sanat lausui sulhasen pikkuveli, yksi bestmaneista. Pihalla puhallettiin saippuakuplia ja ajelulle he lähtivät vanhalla upealla mersulla. Kummit tunsivat tästä tietysti älytöntä ylpeyttä! Hääpaikalla otettiin valokuvia, ohjelma oli tarkasti laadittu ja morsiamen äiti sekä sulhasen isä pitivät puheet. Tai kuten sulhasen isä sanoi, kehuivat kilvan omia lapsiaan. Aivan mahtavasti kumpikin siitä suoriutui. Ohjelmassa oli myös ne tarpeelliset kimpun ja sukkanauhan heitot sekä häävalssi ja hääkakun leikkaus. Puolen yön jälkeen pyysimme pojan hakemaan meidät kotiin ja kyllä sunnuntaina väsytti. Ei tullut mieleenkään lähteä ajamaan vielä silloin Kempeleeseen. 

Mutta maanantaina aamulla klo 4.15 herätettiin poika töihin, pakattiin kassit ja lähdettiin kohti Oulun seutua. Menomatkalla pysähdyttiin mökillä tekemässä vihta isännällämme tuliaisiksi. Joka ei tainnut kyllä vihtoa, mutta minä hoidin sen puolen ja kyllähän sillä vihdalla sai saunaan ihanan tuoksun. Kaksi iltaa olimme perillä ja molempina saunottiin ihanassa pihasaunassa ja grillattiin ihanassa pihakodassa. Eka mieluiten vietti aikaansa sisätiloissa, koska ulkona oli sankoin joukoin sääskiä ja paarmoja. Eivät kuuluneet Ekan pidetyimpiin kavereihin. Lähtöpäivänä keskiviikkona ajettiin vielä Kajaaniin ja käytiin täyttämässä esikoisen ruokakaapit, pesin koneellisen pyykkiä ja tiskasin. Eli hoidin kaikki äidille kuuluvat tehtävät. Jännältä kyllä tuntui, että teimme sinne oikeastaan vain iltavierailun ja lähdimme kotiin. Kolme tuntia Kajaanissa on melko pieni hetki. Aamulla 4.30 olimme kotona ja poika sai meidän auton, jolla lähti töihin. Hänen omansa ei ole niin varma tuolla tien päällä pitkällä matkalla, mutta kyllä sillä hyvin näitä nurkka-ajoja ajelee.

Nyt on pari päivää huilattu ja minä olen kerännyt voimia töiden aloittamista varten. Huomenna on vielä siskon pojan ja tyttöystävän tupaantuliaiset päivällä ja varmasti sen jälkeen lähdemme vielä mökille saunaan. Keleistä riippuen yövymme mökillä tai tulemme illalla kotiin. Tänään on ainakin täällä Turussa sadellut, mutta taitaakin olla lähes ainoita sadepäiviä omalla lomallani. Ellei nyt koko ajan ole ollut hellettä niin ainakin on voinut istuskella pihalla.

John Grishamin Testamentti tuli reissussa luettua ja vähän sukkaakin kudottua. Koti on kyllä ihan riipin raapin, mutta aloitan siivoukset sitten ensi viikolla töiden jälkeen. Jos viitsin! Niin kauan kuin sekaan mahtuu on hyvä! Tai ei ole, mutta näin uskottelen, koska se sekaisuus ei meillä muita häiritse.

Äidin asunnossakin saatiin kuivatus tuulikaapissa käyntiin, joten nyt vain odotellaan. Kaikki on siis taas hyvin!

Mukavaa heinäkuun loppupuolta!

 

tiistai, 5. heinäkuu 2016

Kesälomalla

Kolmas viikko lomaa on aluillaan ja vielä on viikko jäljellä. Huomaan vanhenevani, sillä nyt jo mietin, että jos olisi mahdollista tulla toimeen pienemmällä palkalla niin tekisin vähemmän töitä. En tiedä mistä syystä minulle on alkanut tulla tällaisia ajatuksia. Olen aina tykännyt työstäni ja jopa odottanut työn alkua loman jälkeen. Nyt tuntuu jostain syystä olevan toisin. Vaikka pitäisi olla kiva, että uudet tehtävät odottavat ja kaikkea mukavaa on tiedossa niin jotenkin vain tuntuu, että ei, ei nappaa. No, ehkä nyt on hyvä nähdä, että olen omalla paikallani siinä työssä jota teen enkä haikaile uusien tuulien perään. Mutta seuraava vuosi kuluu nyt uusissa tehtävissä. Toisaalta tiedän, että olisin innokkaasti aloittamassa uutta, jos tuntisin olevani siihen työhön hyväksytty ja odotettu, mutta kun siltä minusta ei todellakaan tunnu. Minusta on inhottavaa mennä työhön sillä periaattella, että näytän teille olevani paikallani vaikka ette sitä uskokaan. Toivottavasti ajatukseni muuttuvat syksyn myötä.

Ehkä sitten muihin aiheisiin kuin työhön, lomalla!

Hopeahääpäivänä mieheni vei minut Viikinkiravintola Haraldiin syömään Helgan ja Haraldin rakkausaterian. Hän oli todella ajatellut asiaa ja ilta oli mukava ja ruoka todella hyvää.

Juhannus vietettiin perinteiden mukaisesti mökillä. Miehet saivat saunan siihen kuntoon, että päästiin ottamaan löylyt uudelleen rakennetun piipun vetäessä äärettömän hyvin. Viime viikonloppuna piipun korkeutta vielä kasvatettiin ja veto sen kun parani. Vesi kiehui iloisesti padassa ja kiuas pysyi kuumana koko saunomisen ajan.

Esikoinen tuli kotiin käymään viikkoa ennen juhannusta, joten saimme viettää juhannusta koko perheen voimin. Samalla juhlittiin esikoisen synttäreitä. 24 vuotta hänen syntymästään. Viime viikolla kävin viemässä hänet kotiin Ekan kanssa. Kajaanissa tuli lähtöä tehdessämme oikein kunnon ukkossade. Tunnissa satoi 51 mm, joka on lähes Suomen ennätys. Oulussa on joskus aiemmin tullut tunnissa 51,9 mm, joten paljon tuossa ei jäänyt. Mutta se siirsi lähtöämme hieman, sillä ei siinä sateessa voinut pakata autoa eikä ajaminenkaan olisi juuri onnistunut. Matkalla pysähdyimme Iivari-mäyräkoiraa ja perhettään moikkaamaan ja osasimme perille jopa ilman navigaattoria. Hyvä minä! Iivari olisi niin kovasti riehunut Ekan kanssa, mutta tunnetusti Eka ei juuri riehu. Se vain makaili paikoillaan ja katseli ihmeissään sitä menoa. Oli todella mukava tavata koko perhe ja poikkeamme varmasti toistekin. Tietää ainakin, että vaikka poika tulisi pois Kainuusta on meillä kyläpaikkoja siellä jatkossakin. Kiitos vielä kerran koko perheelle kivasta vierailusta. 

Juhannusviikolla lapsemme saivat myös uuden pikkuserkun. Ihanan pienen tytön kuva on ollut facebookissa ja paikallisessa lehdessä oli jo syntymätiedotkin. Hän oli syntynyt sinä päivänä, kun esikoisellani pitäisi olla syntymäpäivä. Edellisenä sunnuntaina olimme serkun pojan rippijuhlassa ja samalla ne olivat meidän serkusten kokoontumisajot. Ymmärrettävistä syistä tämän pienen tytön vanhemmat eivät olleet paikalla ja paikalta puuttui myös kolme muutta serkkua perheineen. Mutta olihan meitä sentään paikalla 7 serkusta, joten hyvä saldo. Oli tosi kiva tavata kaikkia pitkästä aikaa. Ja juhlat olivat tietysti myös mukavat. Rippilapsi oli niin sukunsa näköinen, ettei häntä ainakaan voinut olla tuntematta. Ja hän oli myös yllättävän sosiaalinen. Aina välillä tuntuu, että tämä meidän suku on niin hiljaista ja eristynyttä, ettei niistä saa puhetta irti kuin hohtimilla, mutta tuolla kyllä juttu luisti. Rippilapsen ukki ja eno esittivät kaunista musiikkia ja ruoka oli hyvää.

Tulevana lauantaina on kummipojan häät Tammelassa ja sitä seuraavana lauantaina toisen kummipojan ja hänen tyttöystävänsä tupaantuliaiset. Poika pääsi armeijasta kesäkuussa ja kotiutusta seuraavana päivänä hän muutti tavaransa tyttöystävän kanssa yhteiseen asuntoon. Ei ollut äidillä helppoa niinä iltoina vaikka lapsi pysyi samassa kaupungissa. On se kotoa lähtö kuitenkin aina niin haikeaa. Eikä se varmasti ihan helppoa ollut pojallakaan. 

Miehen loman pitäisi alkaa ensi maanantaina (joutui siirtämään viikolla) ja olemme ajatelleet, että jos ehtisi käydä vielä sukulaisia pohjoisessa moikkaamassa ennenkuin minä taas menen töihin. Joten kiirettä tällä lomalla tuntuu pitävän. Tällä viikolla minä vain olen ja nautin. Ilmat ovat pysyneet suurin piirtein sateettomina koko lomani ajan joten olemme ulkoilleet paljon Ekan kanssa. Onneksi ei ole niin kovaa hellettä, että Ekakin jaksaa kävellä. 

Olen kutonut miehelleni sukkia ja lukenut lehtiä. Pääasiassa olen parantanut ruotsinkielen taitoani lukemassa Svenska Damtidningia. Olen jo pienestä tytöstä asti kerännyt kuvia kuninkaallisesta perheestä ja nythän heillä on ollut paljon hienoja tapahtumia tässä kevään aikana, joten myös lehdet ovat olleet täynnä juttuja. Tapa tämäkin on kielitaitoa parantaa.

Mutta odottaa minua yöpöydällä myös Grishamin Testamentti. Hän kirjoittaa todella hyvin. Vauhdikasta ja elävää kerrontaa. Grishamin kirjoja on hyllyssä on vielä useita lukematta, mutta ensimmäinenkään ei tuottanut pettymystä, joten odotan niitä innolla. 

Äidin olkapää tulee päivä päivältä paremmaksi ja mieli piristyy sitä mukaa. Lääkäri oli tosin varoittanut, että kokonaan kuntoutuminen saattaa kestää jopa vuoden. Toivottavasti äiti malttaa uskoa tähän. Hätäinen luonne odottaa sellaista pikaparantumista. Mutta paljon on jo parantunut, kun nyt hän saa itse jo pestyä hiukset ja pääsi lauantaina jopa saunaan. Kyllä se siitä. Tietysti kaiken tämän sotkun keskelle tuli sitten vielä vesivahinko. Hänen lämminvesivaraajastaan hajosi painemittari ja yön aikana oli ehtinyt tulla tuulikaapin lattialle aika annos vettä. Nyt odotetaan asbestikartoituksen tulosta, jotta päästään purkamaan ja sitten uudelleen rakentamaan tuulikaappi ja hieman eteisen puolta. Joten tämäkin on hieman sotkenut myös minun lomaani, kun olen taloyhtiön isännöitsijä ja nyt on pitänyt hoitaa erinäinen määrä asioita vakuutusyhtiön ja kosteuskartoituksen ym. kanssa. Onneksi on koneet ja puhelimet niin ei tarvitse sentään paikan päällä olla.

Ihanaa heinäkuuta ystävät, nauttikaa kesästä ja lämmöstä!