Minä olen nykyisin äärimmäisen huono lähettämään ystävänpäiväkortteja tai mitään muitakaan kortteja. Tulee laitettua viestiä tekstarilla ja sähköisillä korteilla. Tänään toivottelen kaikille ystäville ihanaa ystävänpäivää näin blogin kautta! 

Elämä on ollut tämän alkuvuoden todella kiireistä. Tässäkin tuntuu, etteivät päivät tahdo riittää ja sellaista vauhtia minulla ei ole siellä vielä aikaisemmin ollut. Siitä syystä varmasti blogimaailmakin on ihan hunningolla. Enää ei ehdi joka päivä vilkaista kaikkia suosikkeja ja iltapäivällä töiden jälkeen ei enää jaksa. Tunnin lenkki töiden jälkeen Ekan kanssa, ruoanlaitto, pyykki tai saunominen niin sitten onkin jo aika mennä unille, jotta jaksaa taas aamulla lähteä töihin. Valtavaa väsymystä on tuntunut olevan liikkeellä. Onneksi tuo yksi poika on vielä työttömänä niin hän kuskaa mua töihin ja takaisin ja ulkoiluttaa Ekan aamulla. Olen kyllä yrittänyt sanoa, että veisi koiran ulos myös päivällä, niin minun ei tarvitsisi mennä niin pitkää lenkkiä kotiin tultuani. Vielä ei ole tehonnut. 

Toiselle kaksoselle etsitään kuumeisesti asuntoa uudelta kotipaikkakunnalta. Vielä hän on asunut mummin luona, mutta kyllähän he kumpikin tarvitsevat oman rauhan. Huomenna kaverilla on vapaapäivä, joten yritetään saada näyttöjä iltapäiväksi ja mennä katsomaan asuntoja. Jos minäkin voisin lähteä töistä vähän aiemmin, niin kävisin myös tutustumassa tarjontaan.

Perjantaina olin työpaikkalääkärillä kuulemassa tulokset, kun kävin puhallustestissä ja allergiakokeessa. No, allergiakokeen tulokset selvisivät jo tehdessä, että heinät ja kaislat aiheuttavat oireita edelleen, mutta eläimet eivät. Puhallustestien tulos oli, että minulla on astma. Se ilmenee eniten rasituksessa, kuten silloin kun juoksen Ekan perässä kallioilla ja sainkin nyt sellaisen lääkityksen, että voin otta sen ennen lenkille lähtöä tai sitten vasta siellä lenkillä kun tuntuu että ilma loppuu. Tietysti sitä nyt täytyy seurata oloaan tarkemmin ja ehkä juuri tästä syystä mikään flunssakaan ei ole parantunut ilman keuhkoputkentulehdusta. Sitä en sitten myönnä, että Ekalla olisi osuutta asiaan. Mutta sen sairastamani keuhkokuumeen jälkeen nämä flunssat ovat aina jääneet keuhkoputkiin. Ehkä myös riski keuhkokuumeeseen kasvoi tämän diagnoosin myötä. On se kumma, kun vanhenee niin sairauksien määrä lisääntyy. Viime vuonna aloin syödä verenpainelääkettä ja loppuvuodesta myös närästyslääkettä siihen älyttömään yskääni. Sillä ainakin saatiin yöyskiminen loppumaan. Ja nyt kun yritin pitää lääkkeestä taukoa, niin yöyskiminen alkoi heti uudelleen. Joten se diagnoosi oli sillä selvä. Kilpirauhaslääkitys ja masennuslääkitys minulla on ollut jo kymmenen vuotta. Mitähän tästä vielä tulee? Käden särky ei ole vielä hellittänyt. Nyt sain ystävältäni magneetin käteen teipattavaksi, koska hänen vaivansa parani sillä. Minä uskon, että minullakin se voi auttaa. Lääkärin mukaan ei auta muu, kuin jumppa. Missä välissä, kysyn vaan?

Lopultakin on työkaveri saanut sukkansa ja sain miehen sukat puikoille. Kun vielä pystyisi niitä puikkoja heiluttelemaan niin hyvä olisi.

Nyt pitää lähteä poikien kanssa käymään kaupassa ja ryhtyä ruoanlaittoon!

Vielä kerran mukavaa ystävänpäivää!