Mennään jo ihan loppumetreillä. Miten ihmeessä se on mahdollista, että kolmen kuukauden kuluttua joulu on jo ohi? Tuntuu, että tämä vuosi on mennyt niin vauhdilla, ettei ole mukana pysynyt. Tietysti, kun koko vuosi on ollut enemmän ja vähemmän tuota armeijan käyntiä, niin aikaa ei ole oikein muuhun jäänyt.

Lisäksi tämä syyskuu oli töiden puolesta niin äärettömän kiireinen, ettei meinannut ehtiä edes kotona välillä käydä. Matkapäiviä oli enemmän kuin aiemmissa kuukausissa yhteensä. Kun aamulla kello soi neljältä, jotta ehtii puoli kuuden bussiin ja ulkoiluttaa koirankin ennen lähtöä niin kotiin palatessa illalla kuuden jälkeen on aika poikki. Varsinkin kun tämä terveyskään ei ole ollut ihan sieltä paremmasta päästä.

Koko kuukausi on mennyt enemmän ja vähemmän flunssaisena. Taisin jälleen kerran saada uuden pöpön entisten päälle. Yskä ei ota toetakseen ja nenäkin vuosi pari viikkoa aivan tolkuttomasti. Nyt alkaa selvästi olo parantua yskää lukuunottamatta. Eilen kävin lääkärillä verenpainelääkityksen vuoksi ja nyt hän sitten esitti, että josko tämä yskä onkin astmapohjaista. Silloin verenpainelääkkeenä käytetty beetasalpaaja ei ole oikea vaihtoehto. Se nimittäin hylkii taas hengitettävien astmalääkkeiden tehoa ja minähän en ainakaan aiemmasta hengitettävästä lääkkeestä saanut mtiään apua. Nyt verenpainelääke vaihdettiin taas uuteen ja sain uuden hengitettävän astmalääkkeen. Jos nämä nyt auttavat niin sitten on jossain vaiheessa tiedossa enemmän astmaa tutkivia kokeita. Sellainen kevyt hengitystesti eilen tehtiin ja minähän puhalsin paljon vähemmän kuin olisi kuulunut. Eli ei hyvältä näytä. Kyllähän minä sen tiesin, että kun on heinänuha niin koiran ottaminen ei ole paras vaihtoehto, mutta kun kerran koko muu perhe halusi koiran niin viis äidin terveydestä. Ja nykyisinhän kovasti kannustetaan siedättämään. Enpä siis olisi uskonut, että oma terveys ei koiraa kestäisi. Voihan se tosin olla, että kyse ei ole Ekan aiheuttamasta vaivasta vaan iän mukaan tuomasta heinänuhan muutoksesta.

Ne ammattiliiton vuosijuhlat sitten olivat syyskuun alussa. Juhlat meni hienosti ja esitykset saivat kovasti kehuja. Sisareni soitti kaksi erilaista esitystä. Ensin saimme klassista musiikkia ja sitten loppuillasta kevyttä musiikkia. Esitykset olivat upeita ja saivat kehuja vierailta.Glo Art hotellissa oli hieno juhlatila ja ateria oli aivan mahtava. LIsäksi meilä oli esiintymässä juristinaisista koottu lauluyhtye Lumo. Heidän esityksensä oli aivan upea. Myös juhlapuheita pidettiin ja minun osani seremoniamestarina meni hyvin. Poikani oli meillä linja-autokuskina, joten matkatkin menivät hienosti. Tosin juhlan jälkihoito ei ole mennyt ihan kuten ajattelin, mutta eiköhän kaikki selviä. Koko ajan on selitetty, että koska liitolla on varoja pidetään jäsenille hienot juhlat. Kun sisareni sitten esitti laskun, ei liitolla enäää ollutkaan varoja sen maksamiseen. Kyllä he sen sitten hoitivat, tosin ilman matkakuluja. En ymmärtänyt esiintyjiä hankkiessani, että he ovat eriarvoisessa asemassa. Siis kuorolle oltiin valmiita maksamaan heidän laskunsa mukaan, mutta sisareni ei ollut palkkion arvoinen. Hänen olisi pitänyt tehdä työnsä ruokapalkalla. Vaikka hän on ammattimuusikko. Hallitus on jo monta vuotta käynyt kaksi kertaa vuodessa "seminaarimatkalla" Tallinnassa ja kuluttanut liiton varoja Niin ja myöntää täytyy, että minäkin olen ollut noilla matkoilla mukana. Mutta sen vuoksi halusinkin, että juhlissa kaikki jäsenet saavat nauttia upeasta ohjelmasta ja hyvästä ruoasta. Jotenkin oli nähtävissä ja kuultavissa hallituksen muista jäsenistä, etteivät he ole juuri tällaisia juhlia järjestäneet. Minähän olen sitä tehnyt aiemmin myös työni puolesta, joten kaikki tuollainen oli minulle tuttua. Mutta olen päättänyt olla pois muutamista seuraavista hallituksen kokouksista. Ja ensi vuonna jään pois koko liitosta. En halua olla mukana sellaisessa liitossa, jolle toisen työnteko ei ole arvokasta.

Mutta vaikka tässä kuukaudessa on ollut näitä huonoja hetkiä, on siinä ollut tietysti hyviäkin.

Nyt viime viikko on ollut tosi hiljainen. Mies lähti pohjoiseen sunnuntaina illalla. Hän kävi esikoisen luona kylässä ja myös oman setänsä luona. Sitten oli vuorossa kaksi päivää linnustusta. Saalista ei tullut, mutta lintuja oli sentään näkynyt. Tänään sitten alkoi hirvijahti. Se on miehelleni ihan uutta ja jotenkin vain tuntuu, ettei se ole sellainen juttu, johon hän lähtee uudelleen. Tosin saatan olla äärettömän väärässä, mutta se nähdään kun hän palaa tältä matkalta. Vielä ensi viikko menee siellä reissussa ja me olemme täällä kotona Ekan kanssa kahdestaan. Nyt tosin toinen armeijapoika on kotona lomilla. Huomenna lähdemme iltapäivällä ajoissa Niinisaloon, niin minä pääsen moikkaamaan toista poikaa. Tuon sitten toisen heidän autoistaan kotiin ja voin ensi viikolla käydä sillä töissä. Tämä viikko on mennyt pyöräillen.

Tämän vuoden pyöräilykilometrit ovat jääneet tosi vähiin. Vain muutama sata kilometriä. Lenkkeilykilometrejä on sitten tullut sitäkin enemmän, kun Ekan kanssa joka päivä ulkoilee.

Nyt se muru tuli tuohon viereen sohvalle kyhnyttämään. Kyllä se on nykyisin niin äipän koira. Se nauttii ulkoilusta ja rapsutuksista ja nukkuu jaloissani. Meidän suuri pieni koira Eka! Joka parantui ruumiillisesti kesän puremista, mutta henkisesti sitä nykyisesti jännittää toiset koirat ihan hirveästi. Nyt tehdään kovasti töitä, että hyökkäys unohtuu myös mielestä ja se reipas ja utelias koira tulee esiin.

Oikein ihanaa syksyn jatkoa kaikille! Nauttikaa ihanista syyspäivistä ja ottakaa ilo irti myös sadepäivistä. Tarttukaa hyviin kirjoihin ja ottakaa käteen vaikka sukkapuikot. Kynttilät ja hyvä tee tekevät hyvää mielelle ja kielelle. Kohta on jo joulu! Ja siitä alkaa sitten taas päivän valon lisääntyminen.