Jep, jep hieno päivä, mutta eipä juuri meillä näkynyt. Perheen ainoa nainen niin eihän kukaan tuollaista muista. Tai muisti mies kun lähti menemään kämpilleen.

Niin se on taas talviloma vietetty ja töitäkin tehty  sen jälkeen jo pari viikkoa. Aika rauhallista on työrintamalla ollut. Mutta nyt alkaa taas tapahtua. Ensi viikon jälkeen tulee jo matkapäiviä useampia. Lisäksi tulossa on pari Tallinnan reissua; ensi ja seuraavana viikonloppuna. Sen jälkeen kotona olo tuntuu varmasti tosi rauhalliselta.

Tulehdukset ovat nyt parantuneet. Tosin armeijapoika sai sitten keuhkokuumeen tai lieneekö aiempi edes parantunut, kun joutui palaamaan kesken hoidon armeijan käytäntöön. Hän kun osallistuu kuljettajakoulutukseen niin ammattipätevyystunneilta ei voinut olla pois. Eikä nyt alkaneilta ajotunneilta myöskään. Perjantaina oli  ollut ensimmäinen ajotunti ja oli mennyt hienosti. Hän pelkäsi kuorma-autolla ajoa, mutta tunnin jälkeen oli tosi innoissaan, että hienosti meni. Innoissaan odottaa niitä lisää. Ja armeijassa normaalin kuorma-autokortin ajavatkin opettelevat pienen kärryn kanssa vetämistä, joten haasteita tulee kun peruutusta opetellaan. Ja äiti tietysti on kateellinen. Viikko sitten olimme päivystyksessä neljä tuntia ja hän sai kovan antibioottikuurin. Kolme kertaa päivässä 1 g penisilliiniä 10 päivän ajan. Nyt oli sentäään jo kuume laskenut ja olo alkanut muutenkin tulla paremmaksi.

Nyt ollaan ilta aherrettu nuorimman opinnäytetyön parissa. Äiti huolehtii oikoluvun ja tarkastuksen ja neuvoo tietysti stilisoinnissa ja viitteiden lisäämisessä ym. käytännön hommassa. Yhteistyöllä saadaan hyvää jälkeä. Mutta älkää kertoko kenellekään, että oikoluku on jo suoritettu.... :)

Ekan kanssa on tullut lenkkeiltyä tänä viikonloppuna ihan reippaasti. Pitkin metsiä on menty ja nyt olen huomannut, että selkeästi seurataan myös ketun jälkiä. Saa siinä äippä kyytiä, kun Eka kiipeilee kallioille ja juoksee. 

Vauvan sukatkin ovat vähän edenneet, mutta millään ei tahtoisi iltaisin jaksaa puikkoja heilutella. Ja nyt niitä pitäisi heilutella tosi vauhdilla. Sillä työkaveri, joka täytti joulun aikaan pyöreitä, siirtyy ensi viikolla toisiin tehtäviin. No, onneksi pysyy samassa kaupungissa niin saan ne tehtyä hänelle ja toimitettua vielä myöhemminkin. Myös lähiesimieheni palaa takaisin omiin tehtäviinsä ja omani palaa äitiyslomalta sekä sitten on vielä yksi 30 täyttävä. Joten hommaa riittää. No, onneksi tulee niitä matkapäiviä, niin voi kutoa matkojen aikana.

Niin ja isännöimäni taloyhtiön kirjanpito pitää tehdä ensi viikon aikana, jotta saan sen pojan mukaan seuraavana tiistaina, kun hän lähtee taas yöksi mummille. Pääsee nimittäin työharjoittelupaikkansa mukana linja-automessuille Tampereelle. Hiihtolomaviikon työt sujuivat hänellä hyvin. Sai yhden päivän ajaa jopa ihan yksin, kun katsoivat, että hän osaa reitin. Kyllä äiti oli tosi ylpeä!

Nyt näyttää siltä, että verenpainelääke taitaa sopia, kun annostusta lisättiin. Terveydenhoitajalla käydessä paineet olivat 127/72 ja ne sentään ovat heiluneet viime vuoden lopulla sellaisissa 190/100 lukemissa. Olenkin nauranut, että on se kumma, että kun aloitin oikein tehokkaan ulkoilun ja liikunnan sekä ruokailut hyvin terveellisinä niin johan nousivat paineet. Minulla kun on aina tähän asti ollut ehkä ongelmana liian matala verenpaine. Tosin molemmat vanhempani ovat sairastuneet verenpainetautiin samassa iässä kuin minä nyt. Toivottavasti sentään vältyn isän puolen suvun sepelvaltimotaudilta.

Kevät on tullut nopeasti tänne Turun seudulle. Enää ei lunta ole juuri missään ja suurin osa kävelyteistä on jo ihan kuivia. Ulkoilu tuntuu siis todella mukavalta ja vaikka en yleensä pidä keväästä niin Ekan kanssa on kyllä mukava, ettei ole liukasta ja illalla on sen verran pitkään valoisaa, että ehtii tehdä kunnon lenkin ja arkipäivänäkkin voi mennä metsään.

Oikein mukavaa maaliskuuta kaikille ja aurinkoisia kevätpäiviä!