Piti oikein tarkastaa minkä sielunmessun olen ollut kerran elämässäni kuuntelemassa ja oikein muistin: Verdin Requiem oli kyseessä. Olen kuullut sen Turun konserttitalossa, jossa Filharmoonikot esiintyivät solistien ja kuoron kanssa. Teos oli upea!

Sairastaessani masennusta löysin klassisen musiikin. Keräsin sarjan klassisia levyjä, joissa oli mukana kirja jossa kerrottiin säveltäjästä ja levyllä olevista teoksista. Aina välillä niiden maailmaan on ihana uppoutua. Silloin myös aina autossa soi Classic radio. 

Uskon, että klassinen musiikki kiehtoi minua silloin siksi, ettei tarvinnut kuunnella sanoja vaan sai vaan leijua musiikin mukana. Nauttia siitä jylhyydestä, jota klassinen musiikki monesti on. Muutamana vuonna olen käynyt syksyisin kuuntelemassa Turun Filharmoonikkojen torstai- tai perjantaikonsertteja. Niihin voi käyttää työnantajan tarjoamaa Kulttuuripassietua.

Sisareni, joka soittaa harmonikkaa, opetti meidät jo aikoinaan nauttimaan Bachin musiikista hanurilla soitettuna. Silloin ihmettelin, miksi harmonikkaa ei useinkaan hyväksytä kirkkosoittimena, vaikka äänet ovat kuin uruissa. Ja kun sisareni sitten soitti Bachia kirkon parvelta, niin kyllähän se soi todella upeasti.

Huomaamattani sielunmessu johdatti minut täysin musiikin lumoihin.

Takana on kaksi kiirettä työpäivää ja jäljellä vielä kaksi tällä viikolla. Muuta erikoista tähän viikkoon ei ole sitten mahtunutkaan. Paitsi, että äiti oli tänään kaatunut kaupungilla vielä liukkauden johdosta. Oli lyönyt polvensa, kätensä ja otsansa. Ne olivat nyt kipeitä kohtia. Mitähän huomenna löytyy lisää? Käskin käydä lääkärissä, koska kaupungilla on kuitenkin vakuutuksen tällaisia tilanteita varten.

Palataan taas huomenna!