Suurin piirtein kaikki ovat kauhistelleet näitä pakkasia ja inhonneet ulos menoa viime päivinä, mutta minä en! Ihana, että on tullut kunnon talvi. Ainoa haittapuoli viime päivissä on ollut se, ettei Eka ole päässyt kunnon lenkille ja energiaa on ihan hirveästi. Ei se nyt palelevalta ole näyttänyt, mutta kyllähän ne tassut tuolla ulkona jäätyvät, jos pitkään kävellään. Niinpä on tehty vain pieniä pisulenkkejä ja tultu sisälle takaisin. Pihalla nähdyt puput ja lenkillä nähty kettu ovat saaneet aikaan mahtavaa haukkua ja kovaa juoksua, joten kyllä siitä metsästyskoira tulee, kunhan vähän vanhenee.

Sen on nyt huomannut, että ihan joka kerta kun avantosauna on auki, en sinne ennätä,kun pitää lähteä Ekan kanssa lenkille.....ihan omasta halusta. Tänään kyllä ajattelin, että kun mies tulee metsäreissulta niin olisi kiva ennättää uimaan, mutta välttämättä se ei onnistu. Kauppaankin pitää mennä ja ruoka laittaa. Eka ei ole metsällä mukana, joten kohta lähdetään kunnon lenkille. Kunhan saadaan tuo pyykkikone lopettamaan ja vaatteet narulle. Viime viikolla kävin uimassa vain torstaina kun pidin liikuntatuntini.

Yksi työkaverini sai uuden työpaikan ja lähtee ensi kuun alusta uusiin haasteisiin. Niinpä minulla on puikoilla sukat hänelle. 30.1. vietämme läksiäisiä ja menemme ensin keilaamaan ja sitten vielä syömään. Työkaveri on hyvin liikunnallinen, joten uskon, että pitää illan ohjelmasta. Meidän yhteistyömme kyllä jatkuu vielä marraskuun loppuun saakka, koska hän tekee yhtä projektityötä, jossa olen hänen sihteerinsä ja se on kiva se.

Työssä alkaa nyt pyöriä erilaiset koulutukset, joten kiireet alkavat pikku hiljaa. Hyvin rauhallista tässä on vuoden alku vielä ollutkin. Vähän näyttää siltä, että pääsen kevään aikana hakemaan töissä vapautuvaa hieman erilaista virkaa, mutta ei siitä vielä sen enempää, kun ei mitään tiedä miten käy. Innolla kyllä odottelen, jos onnistuisi.

Mies lähtee ensi viikoksi taas kuntoutukseen, vaikka ei kyllä ihan kunnossa taida vielä ollakaan. Tuntui jopa hieman flunssaiselta tuossa loppuviikosta, mutta saattoi johtua myös kilpirauhastulehduksen lääkityksen vähenemisestä. Mutta meillä on tiedossa hiljainen ja toivottavasti rauhallinen viikko, kun siippa on pois. Toivottavasti hän kuntoutuksen jälkeen pääsee myös töihin, jotta elämä pääsee taas oikeisiin uomiinsa. Taloudellisestikin tämä jo alkaa tuntua, mutta eiköhän tämä tästä taas suttaannu.

Itse haluaisin tiistaina mennä katsomaan konserttitalolle Moskovan baletin esityksen Pähkinänsärkijäbaletista, mutta vielä on epävarmaa saako edes lippua kyseiseen esitykseen enää. Mutta eiköhän nuo lähes aikuiset miehet kotona yhden illan pärjää, vaikkei vanhemmista kumpikaan ole kotona. Aina niitä vain ajattelee niin pieninä, ettei meinaa uskaltaa mennä minnekään kun toinen vanhemmista on jo pois.

Mutta oikein mukavaa viikkoa! Täällä tulee ehkä hiukan taukoa, kun tätä Vuodatusta uusitaan, mutta yritän palata mahdollisimman pian.