Tänään onkin taas vietetty päivää, jolloin naisetkin saavat kosia. Temppu, jonka minä olen aikoinani tehnyt enkä saanut hamekangasta. Mieheni ei kyllä lainkaan muista, että olen häntä joskus kosinut....no, se olikin vuonna nakki ja papu.

Loppuviikko lomasta meni edelleen vauhdikkaasti täällä kotioloissa. Perjantaina vain oleskeltiin ja illalla minä laitoin vähän punertavaa väriä hiuksiini (harmaat piiloon). Välillä kyllä ajattelin, etten värjää hiuksia lainkaan vaan odotan, että harmaantuvat kokonaan ja pidin kyllä omasta väristäkin, mutta  mutta.....värillä sai kivasti kiiltoa hiuksiin ja kyllähän se aina piristää. Työkaveri kyseli, että onko värjättyä hiusta helpompi käsitellä pesun jälkeen, mutta enhän minä mitään tiedä, kun hiukset ovat niin taipuisat, että pesun jälkeen niitä ei tarvitse kuin vähän harjata. Harmaista on tulossa ihan kiharat, joten ei tiedä minkälainen kiharapää minä sitten vanhana olenkaan.

Lauantaina lähdettiin jo aamulla aikaisin siskon  luokse, hänen hämmästyksekseen. Mutta olikin ihana päivä. Juotiin kahvia ja syötiin hyviä leivonnaisia, ruokana saimme hyvää broileria ja riisiä sekä ihanaa salaattia, jonka teki siskon tyttö yhdessä meidän esikoisen kanssa. Muutenkin koko nuorisolla tuntui olevan yhdessä kivaa. Oli hauskaa, että meidän 20-kymppinen mahtui hyvin pelailemaan näiden 14 - 17-vuotiaiden kanssa. Nyt ei enää ikäerolla ole niin suurta merkitystä kuin muutama vuosi sitten. Ja hienosti se yksi tyttö tuohon poikien porukkaan mahtuu. Me kävimme siskon kanssa pitkällä kävelylenkillä ja paransimme samalla maailmaa. Sukankudinkin minulla oli matkassa mukana ja muutama kerros tuli tehtyä. Myöhään illalla lähdimme hakemaan esikoisen autoa setänsä luota ja samalla näimme miehen siskon nuorimman lapsen. Tytöllä on nyt ikää 8 kuukautta ja konttaus sujui jo mukavasti. Mielestäni tämä neiti on isänsä näköinen, esikoinen kun tulee enemmän äitiinsä. Mutta hän oli mummin kanssa navetalla ja tuli kotiin vasta kun me olimme jo lähdössä. Keli oli aivan järkyttävä. Ajelimme vanhaa 1-tietä ja lunta tuli taivaan täydeltä kovan tuulen kanssa. Auto heilahteli välillä aika mukavasti ja lumikin otti välillä auton eri liikkeeseen, mitä minä ajattelin. Onneksi mies ajoi omalla autollaan perässä, että oli turvallista tulla. Kotona olimme vasta lähempänä puolta yötä.

Sunnuntaina miehet olivat metsällä ja sekä mieheni että poikani ampuivat kumpikin ketun.

Perjantaina sitten saimme ilouutisen Ruotsin pikkuprinsessan nimestä. Aivan ihana tämä Estelle Silvia Ewa Mary. Minusta tuo Estelle on tosi kaunis nimi. Ja kyllähän se niin on, että vanhemmilla tulee olla oikeus valita lapsensa nimi, kuninkaallinen tai ei. Turha siitä kenenkään on mieltään pahoittaa. Tuo oli ihanaa, että lapsi sai molempien isoäitiensä nimen ja olemme epäilleet, että olisiko se enne tytön kummitädistä?

Tämä viikko on taas mukavasti kulunut töitä tehden. Alkuviikon aamupäivät kuluivat kokouksissa ja tänään lounastin nuorimmaisen kummitädin kanssa. Huomenna pidän liikuntatuntini ja lähden taas uimaan. Eilen en käynyt, kun keli oli niin huono. En viitsinyt lähteä pikkuteille liukastelemaan.

Mies on tänään ollut mökillä puun kaadossa, kun sai naapurilta luvan kaataa yhden koivun hänen puoleltaan, joka oli laho jo sisältä. Lisäksi hän hoitaa siellä kettujen nylkemisen.  Hänellä on vielä pari talvilomapäivää jäljellä.

Minuun on iskenyt jokin erikoinen keittiöinnostus. Maanantaina leivoin suklaapaistosta ja tänään tein lakritsikaurapipareita. Ja koska mies on reissussa, tein myös ruoan; jauhelihamakaronikeittoa, josta yllätys yllätys, pitivät myös nuoret.

Esikoinen on taas asustanut kaverinsa luona tämän viikon ja hoitanut paljon koulutehtäviään, kun heillä on kokeisiin lukuviikko. Esikoisen kun ei oikein muuta tarvitse lukea kuin kemiaa ja koe on vasta kahden viikon kuluttua, joten lukuaikaa kyllä riittää. Nyt on tehty kirjallisia töitä taloustiedosta ja historiasta. Eilen oli lähettänyt minulle sähköpostia tulostettavaksi klo 3.14, joten ahkerasti tekee töitä.

Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille ja erityisesti talvilomalaisille!