Joo, joo, sama vanha virsi. Aika on taas hävinnyt jonnekin. Töissäkin olen ollut jo viisi viikkoa ja koneelle en ole ehtinyt täällä kotona lainkaan.

Ensimmäiset työpäivät kuluivat nopeasti ja nuoriso kävi kanssani syömässä päivisin, koska heillä oli tylsää kotona keskenään. Töissä on ollut kiireisempiä päiviä ja sitten taas niitä vähemmän kiireisiä. Mutta mukavaa on ollut koko ajan.

Keskimmäisen ammattikoulutaival alkoi sitten 10.8. ja hyvin on nuori mies koulussa viihtynyt. Ainakin vielä tuntuu, että hän on löytänyt oman paikkansa.

No, samana päivänä minun rakas mammani joutui sairaalaan. Ensin hänellä epäiltiin sydämen vajaatoimintaa, koska keuhkoissa oli nestettä. Sitten diagnoosi muuttui sappikivistä aiheutuvaksi sappitulehdukseksi ja kunhan kirurgi pääsi kuviin tutustumaan ei vikaa ollutkaan niissä. Kivet kuulemma ovat hyvin sapessa, eikä leikkausta tarvitse tehdä päivystysluontoisesti. Tosin eivät 87-vuotiasta muutenkaan kovin innokkaasti ole leikkelemäsä ja välillä tulee epäiltyä myöskin hoidon halukkuutta. Lopulta sairaalahenkilökunta päätyi siihen, että mammalla on joku maksasairaus. Maksa on täynnä arpikudosta ja se on kutistunut ja tämä nyt ilmeisesti aiheuttaa kipua ja kaiken tämän rumban. Kipulaastari mammalla on ollut nyt viikon ja annos on nostettu tuplaksi alusta. Lisäksi välillä hänelle annetaan kipupiikkejä ja suoneen annetaan antibioottia. Viikko sitten näytti siltä, ettei mammalle voida enää tehdä mitään ja lääkäri kehotti meitä käymään hänen luonaan niin kauan kuin hän on tajuissaan ja juttelee. Nyt kuitenkin viikkoa myöhemmin käänne onkin tapahtunut parempaan päin. Arvot ovat lähteneet laskuun ja mamman vointi on kovasti parempi. Kovin väsynyt hän on edelleen, eikä lääkäreille ole selvinnyt mistä maksan ongelmat johtuvat, mutta pääasia, että olo on parempi. Tänään hänet siirrettiin vuodeosaston puolelle, kun sairaalassa ei ole enää tarvetta pitää. Ei siis tutkita eikä ole tarvetta erityishoidolle. Tunteet ovat kulkeneet kuin vuoristoradassa ylös ja alas. Nyt onneksi jälleen ollaan menossa ylös.

Esikoinen ja nuorimmainen aloittivat myös koulunkäyntinsä ja esikoisella on töitä riittänyt. Jatkuvasti on lukemista ja monenlaista kirjoittamista, mutta ehkä me saamme ensi kesänä juhlia ylioppilasjuhlia!

Elokuun alussa saimme juhlia kummipoikamme ripillepääsyä ja minä onnistuin pitämään hänelle puheen ilman kyyneleitä. Silloin kun äitinsä ja siskonsa esiintyvät soittaen ja laulaen, en kyllä pystynyt itseäni hillitsemään. Upeasta kummipojasta on nyt sitten tullut lähes mies. Aikuisuuden portit ovat raollaan ja ensi keväänä hänenkin pitää miettiä mitä haluaa elämässään tehdä isona. Sama homma on edessä meidän nuorimmaisella. Ja oikeastaan myös esikoisella. Toivottavasti heistä jokainen löytää oman paikkansa tässä kylmässä maailmassa.

Viime sunnuntaina olimme suvun nuorimman jäsenen ristiäisissä. Pikkuneidistä tuli Ciia. Nimi lausutaan K:lla. Aivan  upeat ristiäiset. Isosisko Maya 2½ vuotta kuivasi jopa pikkusiskon pään kastamisen jälkeen. Todella herttaista!

Viime lauantaina alkoi myös sorsastusaika. Keskimmäinen avasi taas kauden ja sai tavin, kuten viime vuonnakin. Pieni lintu ja silti poika onnistui ampumaan sitä päähän. Vaatii taitoa! Kaiken kaikkiaan saalis oli kolme lintua. Nyt he pitävätkin taukoa, kun lintuja on vähän niin rantaa kannattaa rauhoittaa. Siksi lähdemmekin kohta mökille koko perhe. Ensin luulin, että lähdössä olen vain minä ja nuorimmainen. Saamme vielä koko perhe nauttia ihanasta kesäpäivästä jollaista huomiseksi on luvattu ja saunasta illalla. Molempina päivinä pitää käydä katsomassa mammaa ja sunnuntaina tulla ajoissa kotiin, jotta saamme syödä koko perhe.

Työkaverin sukat valmistuivat lopulta ja hän oli niistä hyvin mielissään. Nyt on puikoilla entisen työkaverin pikkutytölle sukat, jotka tuntuvat etenevän ihan vauhdilla. Lankaa on kaksi kerää, joten ainakin kahdet sukat tehdään. Voi olla, että valmistuu useammatkin.

Lukulistalla on menossa jälleen Robin Cookin teos; Vektori. Kirjassa käsitellään jälleen bioasetta ja sen ihmisille aiheuttamaa vahinkoa. Kirja on vasta alussa, mutta tuntuu mielenkiintoiselta.

Olen ajellut kahden viikon aikana 5 kertaa katsomaan mammaa ja viime lauantaina sain mukaani myös hänen isoveljensä, joka täyttää ensi kuussa 90 vuotta. Sillä reissulla esikoisen autosta meni pakoputki poikki ja koska olin luvannut viedä nuorimman illalla Helsinkiin katsomaan Jokerien peliä, jouduimme lainaamaan auton äidiltäni. Ohjelman mennessä ihan poskelleen näiden sotkujen vuoksi, jäi pelistä näkemättä ensimmäinen erä, mutta onneksi ehdittiin nähdä kaksi seuraavaa. Sen lauantain aikana äidin autoon tuli 500 km lisää ajettuja kilometrejä. Maanantaina ja tiistaina laitettiin mökillä sitten autoon uutta pakoputkea ja tiistaina saimme sen sieltä myös kotiin. Mutta kyllä on väsyttänyt tuo kulkeminen.

Torstaina olin ammattikavereiden kanssa pienellä iltaristeilyllä tuossa Turun saaristossa. Samalla näimme Turkuun tulevia isoja purjelaivoja, joten ei tarvitse enää uudelleen lähteä sinne rantaan niitä katsomaan. Kyllä ne ovat upeita, mutta mökki kiehtoo nyt enemmän ja täydellinen lepo. Risteilyllä meille tarjottiin seisovasta pöydästä ruoka, joka oli todella hyvää.

Töissä juteltiin eilen, että kyllä elämä pitäisi olla sellaista slow lifea, mutta tätä kirjoittaessa olen huomannut, ettei se kyllä ainakaan meillä sellaista ole vähään aikaan ollut. Ehkä tilanne tästä taas rauhoittuu,kun mamman tilanne paranee, metsästyskausi pääsee kunnolla käyntiin ja koulunkäyntiin tulee rutiini.

Kuukauden kuluttua nuorimmainen lähtee yhteispohjoismaiseen leirikouluun Göteborgiin ja mies menee samalla viikolla pohjoiseen metsästämään ensimmäistä kertaa elämässään. Molemmilla on siis jännittäviä hetkiä tulossa.

Minulla on alkamassa koulutus jota käydään kolme päivää kerrallaan syys-, loka- ja marraskuussa ja lisäksi lähden itse työkaverin kanssa kouluttamaan kentän väkeä Ouluun, Tampereelle, Lahteen ja Helsinkiin loka- ja marraskuussa. Joten vauhtia meillä taitaa riittää koko syksynkin ajaksi.

Yritän ehtiä vähän nopeammin tänne koneelle seuraavan kerran, mutta nyt toivotan kaikille hyvää viikonloppua. Nauttikaa kesästä ja haistelkaa jo ihanaa syksyn tuoksua!