Nyt se joulu sitten ihan todella päättyi ja niin siinä vaan kävi, että vasta nyt meillä kuusi purettiin. Joulukynttelikön  keittiöstä otin pois jo alkuviikosta ja ovikoristeen, mutta pihavalot saavat vielä jäädä valaisemaan pimeitä iltoja.

Mies on ollut koko viikon sairaslomalla, kun sai keuhkoputkentulehduksen ja silmätulehduksen. Lääkäri katsoi, että on parempi olla viikko lomalla kuin ajella pari päivää pitkää työmatkaa. Ihanan ymmärtäväinen! Mutta sitä se viikkojen päänsärky taisi  tietää. Myös pojat ovat olleet vähän kuumeilevia ja keskimmäinen on ollut kotonakin muutaman päivän, mutta ei tule tauti nopeasti päälle ja tänään oli parempi mennä kouluun kuin odotella tautia kotona.

Työkaveri sitten pelästytti meidät oikein kunnolla tänään. Oli kanssa jo muutaman päivän ollut flunssassa ja tänään oli lämpöä vähän yli 37 ja rintaan sattui. Ihan vetämätön olo ja mä totesin, että se on varmaa samaa tautia kuin meillä  kotona. Hetken kuluttua hän sitten istui tajuttomana tuolillaan ja olimme aivan kauhuissamme. Minä siitä sitten soittamaan ambulanssia ja toiset avustivat kaverin lattialle pitkäkseen. Ambulanssi ja lääkäri tulivat nopeasti ja hetken kuluttua kaveria vietiin sairaalaan. Parin tunnin kuluttua puoliso soitti, että työkaverilla on paha keuhkokuume. Mutta kun töistä ei voi olla pois, ettei toisten työt kärsi ja omat jää tekemättä. Mä olen jo ajat sitten todennut, ettei täältä yhtään sen kirkkaampaa kruunua saa eikä parempaa tulevaisuutta vaikka kuinka sairaana olisi töissä. Ehkä työkaverikin nyt oppii! Ainakin meillä kaikilla heräsi halu päästä nopeasti ensiapukursseille, kun tuntui että olimme ihan avuttomia. Mutta tosiasiassa teimme kaiken kuten piti ja muuta emme olisi osanneet tehdäkään. Mutta kyllä päivä vähän hiljainen oli!

Iltapäivällä sitten lähdin pitämään liikuntatuntiani ja kävin avannossa. Nythän sellaiset tosiaan on olemassa...ja oli se taas ihanaa. Oli ihan tyyntä ja riittävän vähän porukkaa, joten olosta tosiaan nautti. Lisäksi kun pääsi omalla autolla niin sai olla ihan rauhassa eikä tarvinnut miettiä aikatauluja.

Nyt olen sitten ollut myöskin ahkera. Kiitoskortit ovat lopultakin lähteneet saajilleen ja ilmeisesti tänään jo perilläkin. Kylläpä olin todella hidas!

Käsitöitä en ole sitten häälahjasukkien jälkeen päässyt tekemään yhtään. On niin jumissa ollut olkapää, etten ole viitsinyt sitä alkaa rasittamaan, kun ei ole mikään pakko.

Illat olen löhönnyt telkkarin vieressä ja nauttinut siitä, että mies on kotona.

Koulun alkamisen huomaa meillä hyvin siitä, että nuorin ei osaa tulla kotiin lainkaan koulusta. Nytkin on ollut taas kaverilla koko illan ja sovimme, että kohta käyn hänet hakemassa, jotta ehtii olla hieman kotonakin ennenkuin aamulla taas lähdetään.

Mies menee aamulla uudelleen lääkäriin, kun epäilee saaneensa vielä korvatulehduksen. Kuulo on lähes mennyt tämän päivän aikana. Lääkäri oli vähän sanonutkin, että se on vielä mahdollinen tähän tautirykelmään. Onneksi heille tuli myös lauantaiksi vapaapäivä metsästyksestä niin saavat kunnolla huilata.

Oikein mukavaa loppuviikkoa!