Työpäivä saatiin sitten taas päätökseen kuten koko viikko. Miehellä todettiin aamulla korvatulehdus molemmissa korvissa ja sairaslomaa sitten ensi keskiviikkoon saakka. Myös hänen työpäällikkönsä oli soittanut päivällä ja kertonut, että työt Porvoossa päättyvät jo tämän kuun lopussa. Hämmästyttävää, kun niitä piti olla ainakin maaliskuun loppuun. Tosin työpäällikölle oli luvattu, että töitä on sitten täällä kotipaikalla, mutta luotto näihin miehiin tässä kaupungissa ei ole meillä niin korkealla, että siihen vielä voisi luottaa. Hyvät tunnelmat katosivat siis hetkessä. Vaikka pitäisihän meidän olla iloisia, että isä pääsee takaisin kotiin asumaan ja olemaan. Ja olisinkin iloinen, jos todella voisin luottaa että näin käy ja se säilyy. No, katsotaan miten käy ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Eiköhän niitä töitä taas jossain tule olemaan jatkossakin.

Ilta kului vauhdilla, kun tilipäivän kunniaksi olimme ostamassa lapsille vaatteita. Molemmat pojat saivat farkut (toisen housuja haettiin kyllä lähes koko kaupungin valikoimista) ja toinen sai 2 neuletta ja toinen 3 t-paitaa. Vielä toiselta jäi puuttumaan takki ja toiselta pusero. Etsintojä jatketaan taas jonain toisena päivänä.

Nyt vilkuilen toisella silmällä "Kallista kipua" ja taidan jatkaa vähän paremmalla keskittymiskyvyllä.

Hyvää viikonloppua!