Niin siinä sitten kävi, että kotona tätä flunssaa podetaan. En kerta kaikkiaan jaksanut olla eilen töissä, kun heti kun yritti jotain tehdä oli tuskahiki ja vilu samanaikaisesti. Lääkäriin pääsin vasta iltapäivällä ja pomo kysyi siitäkin, etteikö päässyt myöhemmin. Suoraan sanottuna ei tullut mieleen edes kysyä myöhäisempää aikaa. Lisäksi hän oli itsekin sairaana ja vain kävi töissä eilen. Oli käynyt tänäänkin ja kollega soitteli mulle koko ajan saamiensa ohjeiden pohjalta. Kyllä on mukavaa olla tarpeellinen. Tai sitten ei!

Eilinen iltapäivä ja koko tämä päivä on kyllä mennyt sitten lepäillessä. Olo on paras kun pysyy petissä. Ja untakin riittää välillä ihan päivälläkin. Toivottavasti käänne parempaan tulee huomenna, että pääsen torstaina töihin. Nyt on kyllä särkyä yläleuassa ja päässä. Vaarana mulla on aina saada räkä jäämään tuonne poskionteloihin. Jopa korvaa on viillellyt tänään. Ihme tauti! Onneksi ei kuitenkaan possusellainen.

Kiitos paranemistoivotuksista!

Jatkan jälleen huilailua!