Vaikka viikko on ollut rankka, on se ollut myös palkitseva. Ne "kokkarit" on nyt onnellisesti saatu ohi! Ruoka oli hyvää, juotavaa riitti ja jäikin ja käynyt väki oli todella tyytyväistä. Ah, miten ihania kukkakimppuja me töihin saimmekaan. Ja muitakin hienoja lahjoja. Toivottavasti se tuo jatkossa myös vielä lisää töitä, vaikka niitä nytkin on yli oman tarpeen. Tässä taloustilanteessa mikä maassamme vallitsee ei todellakaan toivo mitään työtilanteen laskua, sillä kaksi lomautettua perheessä olisi jo kohtuuton tilanne. Nyt vielä pärjää päivästä päivään...

Ei ole tarvinnut viikolla paljon nukkumattia odotella. Kirja Tom Clansyn Isku Kolumbiaan on edennyt vain muutaman sivun. Mutta kirjailija tyyli paranee kirja kirjalta. Kerronta on sujuvampaa ja parempaa ja kun kirjan ottaa käteen, ei siitä malttaisi luopua.

Kudin ei ole sitten edennyt yhtään, joten anopin lahja on vieläkin vaiheessa.

Väsymystä on ollut havaittavissa, sillä aamulla puhelin oli soinut usemmankin kerran (tosin piippauksella) enkä minä kuullut mitään. Yleensä kyllä herään sen ääneen. Ensi yö vielä kunnolla unta, niin eiköhän se siitä taas lutviudu.

Risteily sujui hienosti. Ilma oli kaunis ja Tukholmaan saavuttaessa oli ihana katsella kannelta kaupungin edustan liikennettä ja mikä parasta, ilmassa oli yhtäikaa viisi kuumailmapalloa, joiden seuraaminen oli upeaa! Ruoka laivalla oli hyvää ja olo ruokailun jälkeen aivan ähky!

Perjantaina meillä oli töissä vielä iltapäivällä avustavan viimeinen työpäivä koska hän lähtee auskultoimaan. Lisäksi pomo oli huomioinut meidät sihteerit; saimme kauniit kukkakimput ja pullon viiniä kotiin viemisiksi. Lisäksi rahtasin niitä keskiviikon salaatteja kotiin ennen kuin menevät huonoksi. Ovat olleet todella ihania! Uskon, että esikoisen ylppäreitä vietetään jossain vaiheessa Ravintola Pohjakulmassa.

Tänään pitäisi vielä vähän saada olohuonetta järjestykseen, kun äiti ja isovanhemmat tulevat huomenna käymään ennen heidän risteilylle lähtöään. Se onneksi tietää sitä, että minulla on auto maanantaina käytössäni ja saan vietyä pojat kouluun.

Nyt on nuorimmainen kaverinsa synttäreillä ja esikoinen tyttöystävän kanssa pyykkiä pesemässä. Tulevat onneksi meille saunaan ja luultavasti myös yöksi. Siis ainakin nuorimmainen vielä tulee kotiin yöksi.

Mies on tämän viikonlopun taas metsästämässä ja soitteli juuri käyneensä sienestämässä kaksi ja puoli ämpärillistä suppilovahveroita, mustia torvisieniä, kanttarelleja ja orakkaita. Nam! Minä puolestani lupasin viedä meidän nuorison huomenna syömään Raxiin, kun saimme serkkupojalta paljon alennuskuponkeja keväällä. Joskus kaikkia pitää hemmotella ja ehkä tämä äidin työputken päättyminen (tässä mittakaavassa) on siihen hyvä syy. Kyllä minulle riittää tuo 8-16 ihan loistavasti.

Olin muuten saanut nimeni ammattilehteen, kun keväällä vastasin haastatteluun miten ammattikuntaani voisivat esimiehet käyttää paremmin hyödykseen. Lisäksi olin yrityksen lehdessä useammassakin kuvassa ja nimitysuutisia on ollut monessa lehdessä. Eli paistattelen tässä julkisuudessa!!!

Niin ja aamun puhelimen pirinä johtui siitä, että setä soitteli ja kyseli mistä löytyy neuvot, milloin pojan pitää lähteä takaisin rapakon taakse, jotta saa tuoda autonsa verovapaana Suomeen. On se mukava, että suku muistaa kun tarvitsevat apua! Silloin muistavat usein kyllä myöskin tuttavat, mutta se on mukava, jos neuvoni kelpaavat ja ehkä jotain joskus auttavatkin. Lasten kanssa kun useimmiten on se tunne, ettei kukaan luota eikä kuuntele eikä ainakaan usko, mitä äiti sanoo.. Sehän on aina väärässä!

Nyt sitten kaikille hyvää viikonloppua! Nauttikaa huomisesta viimeisestä kesäisestä päivästä ja sen jälkeen SYKSYSTÄ!