Niin on sitten saatuun alkuun taas tämä elokuukin. Mielestäni paras kesäkuukausi. Yleensä aina ihanan lämmintä ja ihanat pimenevät kesäillat. Uimavedet ovat vielä suloisen lämpöisiä ja elämä tavallaan taas uudessa alussa, kun koulut alkavat. Nautin siitä päivästä perheessämme takuulla enemmän kuin lapset. Minusta koulunalku oli parasta mitä tiesin silloin kun itse kävin koulua. Ainoa vuosi, jolloin se ei tuntunut niin hyvältä oli siirto yläkouluun; silloin jännitti. Mutta hyvin sekin meni.

Nyt yläkouluun siirtyvät meidän kuopus, siskon esikoinen ja miehen pikkusisko. Kaksi viimeistä samaan kouluun. Esikoisen varsinainen IB-urakka on alkamassa ja minua tällä hetkellä vähän pelottaa. Hän kun on niin kovasti yhdessä tyttöystävän kanssa, että miten he malttavat tehdä töitään syksyllä ja olla omissa kodeissaan. Mutta olenhan minäkin seurustellut lukioajan, tosin mies ei koko aikaa asunut samassa kaupungissa, mutta taisi siinä puolet kyllä mennä, jos totta puhutaan ja ylioppilas minustakin tuli. Ja siskostani.... ja monesta muusta.

Perjantaina töiden jälkeen lähdettiin käymään Jokioisilla tutustumassa kattoremonttitarjouksen tekijään ja hänen ehdottamiinsa korjaustoimenpiteisiin. Mielenkiintoinen tapaaminen jonka jälkeen siirryimme mökille. Esikoinen oli myös mukana, kun tyttöystävä oli sukulaistensa luona. Eilinen päivä nautittiin mökillä olosta. Pojat tekivät pihatöitä, hakivat vihtamateriaalia ja lämmittivät saunaa, josta tulikin suloisen lämmin, kun puita ei enää ensimmäisten kävijöiden jälkeen lisätty. Voi miten minä nautinkaan!

Anopin sukanteelmys eteni niin, että varren kuvioneule on valmis ja nyt pitäisi siirtyä kantapään tekoon. Nyt vain huomaa, että kun jouduin sovittamaan toista sukkaa, se on venynyt kurjasti erikokoiseksi kuin toinen. Ehkä anoppi ymmärtää tämän sukat saadessaan.

Lukeminen on ollut taas vanhoissa lehdissä, joista löysin mm. mielenkiintoisen artikkelin siitä, millaista on ns. darwinilainen terveydenhuolto ja kuinka meidän ihmisten kroppa on tehty kuitenkin vielä neljällä jalalla kulkemiseen ja siksi lantio ei kestä yläkropan painoa. Tämä tuntuu ihan järkeenkäyvältä vaikka uskonkin luomisteoriaan. Artikkeli sai kuitenkin ajattelemaan tätä elämää vähän toisesta vinkkelistä ja sitä mitä meidät on tarkoitettu syömään ja miten terveyttä voisi hoitaa.

Tänään ilma on mukavan lämpöistä. Kahden tunnin kuluttua pitäisi mennä kuopuksen kummien mökille kyläilemään ja kävin ostamassa tuliaisiksi leipäkorin, johon laitoin leipää ja juustoja, donitseja, dajm-kahvia, kupit ja servettejä. Joko iltapalaksi tai aamupalaksi....

Huomenna taas töihin ja nyt tulevat jo loputkin lomalaiset takaisin. Arkeen paluu on siis täydellisesti edessä. Mutta kahden viikon kuluttua on LOMA! Se ihanin viikko, kun koulut alkavat.... Silloin on muuten pakko käydä haistelemassa myöskin kirjastossa ja siihen mennessä meidän naapurimme palaavat kotiin kolmen Italiassa vietetyn vuoden jälkeen, tervetuloa!