Niin se talvi lopultakin saapui tänne Länsi-Suomeenkin. Viikon verran on ollut pakkasta yli 10 astetta ja viime viikonloppuna oli niin kylmää, etteivät meidän miehet päässeet edes metsälle. Enpä ole minäkään vielä juuri ulkoillut, kun aamuisin autolta työpaikalle kävellessä huomaa jo sen, miten paljon keuhkoihin vieläkin ottaa. Sisälle tullessa alkaa yskiminen. Samoin käy saunoessa. Muuten yskiminen on vähentynyt jo huomattavasti.

Viime viikonloppuna saimme uuden presidentin. Saa nähdä miten maa hetken kuluttua makaa. Eipä luottoa parempaan niin kovasti ole, joten iloisia yllätyksiä odotetaan. Tosin mitä iloista olisi tulossa, kun isot firmat vähentävät koko ajan väkeään, kuntia yhdistetään ja armeijan varuskuntia lakkautetaan. Mitään muuta tästä ei seuraa kuin paljon työttömiä ja ahdistusta ja tuskaa monelle perheelle. Kyllä siinä saa valtio paljon tehdä, jos meinataan saada ihmiset pois syrjäytymiskierteestä.

Itselleni tuli paljon muistoja mieleen, kun kuulin että Kauhavan ilmasotakoulu lopetetaan. Kuultujen kertomusten mukaan jo vuonna 1945 kun isovanhempani vihittiin, lähtivät vieraat vielä häiden jälkeen lentokentän juhannusjuhlille ja yöllä oli 10 astetta pakkasta. Oli kuulemma kädet palelleet kun pyöräilivät kotiin. Itse vietin tuolla lentokentällä jokaisen juhannuksen 10 vuoden ajan. Viimeiset jo nykyisen mieheni kanssa. Meille tuli tavaksi viettää aina juhannus sukulaisten luona Kauhavalla ja käydä aattona sitten kentällä katsomassa kokkoa ja lentonäytöksiä. Ja valittiin siellä aina Kauhavan juhannusneitokin. Viimeisinä vuosina illat päättyivät lentokonehallissa tanssin pyörteissä. Lattia ei kyllä välttämättä ollut paras liukkaudeltaan.

Mutta niin se maailma vaan muuttuu. Saas nähdä miltä tuntuu ensi viikolla, kun olen torin laidalla katsomassa kun esikoiseni kulkee penkkariajelulla kuorma-auton lavalla. Omasta ajelusta on aikaa 26 vuotta ja muistan sen kuin eilisen. Pakkasta oli yli 20 astetta ja äidinkielen opettaja sensuroi meidän hänestä tekemämme julisteen. Kansallispuku oli lainassa anopilta ja mitta riitti juuri ja juuri. Se onkin ainoa kerta, kun olen pukeutunut kansallispukuun.

Pidin toissapäivänä lomapäivän, että pääsin viemään nuorimmaisen ammattikouluun tutustumaan logistiikkalinjaan jonne hän haluaisi ensi syksynä mennä. Päivä oli nuorelle hyvin mieluinen ja ammatinvalinta tuntui aina vain sopivammalta. Isääni on poika tulossa, rekkakuski luita ja ytimiä myöten.

Keskimmäisen opinnot ovat sujuneet ammattikoulussa tosi hienosti ja hän on viihtynyt siellä oikein hyvin. Nyt on jo lupailtu kesätyöpaikkaa samasta firmasta, jossa isä toimii työnjohtajana ja olisihan se hienoa kun alkaisi saada omaa rahaa. Opintotukia kun meidän lapset eivät juurikaan saa. Vaikka virallisen köyhyysmittarin mukaan tienaamme vain hieman yli köyhyyden alarajan, on se jo Kelalle liikaa kun nuori asuu kotona. En kyllä ymmärrä, että kun lapsilisä 100 euroa/kk päättyy, nuori saa opintotukea 20 euroa /kk. Miten ihmeessä hänen menonsa muka tässä tilanteessa olisivat pienentyneet, kun tulee kirjaostokset ym. Mutta on vain yritettävä selvitä!

Itselläni oli kehityskeskustelu eilen ja kaikki työpaikalla on edelleenkin hyvin. Nautin työstäni ja työkavereistani. Meillä on yhdessä tosi kivaa! Tänään oli atk-järjestelmää koskeva kokous ja siinä meinasi välillä mennä hermot. Eräitä juttuja siirretään eri järjestelmään ja nyt he väittävät, että kaikki vain toimii, kun he sen tekevät. Tähän asti asiat eivät ole niin helposti toimineet enkä usko siihen nytkään...

Yksikköni pomo täyttää sunnuntaina vuosia ja hänen sukkansa ovat sentään jo puikoilla. Tosin tapaan hänet vasta kokouksessa 8.3., joten ehdin kyllä saada sukat valmiiksi. Tosin siihen mennessä pitäisi saada myös yhdet miesten sukat kuntoon, mutta eiköhän kaikki onnistu. Näissä pomon sukissa on vähän enemmän töitä, kun teen niihin palmikoita, mutta miesten sukat teen tavalliset raitalangasta ja ne valmistuvat aina tosi vauhdilla.

Yöpöydällä ja ruokatunnilla minulla on seuranani Robin Cookin Hoitovirhe. Ei malttaisi kädestään jättää ja iltaisin käy niin, että nukahdan aina kirja kainaloon kun en malta lopettaa ajoissa.

Kun olin nuorimmaista kyydissä, kävimme samalla myös äitini luona. Toin sieltä itselleni muutamia mamman tekemiä pöytäliinoja ja kaikki mamman virkkausmallit ja muut. Haluan säilyttää ne itselläni, sillä jo lapsena niitä tutkiessani minulla oli aina kovasti intoa yrittää jotain käsitöitä tehdä. Mamma nuo taidot minulle sitten opettikin. Virkkaus oli hieman hankalaa, kun olen vasuri eikä mamma osannut vasemmalla opettaa. Niinpä taistelun jälkeen siirrettiin koukku oikeaan käteen ja kaikki käsityöt hoituvat oikeakätisesti. Sitkeydellä ja suurella innolla se onnistui, vaikka kyllä ne alussa usein nurkkaan lensivät.

Nyt on parempi siirtyä hetkeksi tv:n ääreen ja sitten täytyy noutaa esikoinen kaverin luota ja mennä unille. Huomenna soi herätyskello viideltä, jotta ehdin lukea aamulehden ja pääsen miehen matkassa töihin.

Mukavaa loppuviikkoa!